Snif.

Snif.

Snif-f…

Olen aivan väsynyt.

Snif, nenä vuotaa.

Kirjoitin paljon tänään,

siksi olen laiska – nyt.

Voisin raahautua,

peittojen alle.

Snif, huomiseen!

Tuo sydämeni

Pienen hetken istuimme sylikkäin ja ihmettelimme maailmaa. Joskus vain herää ajattelemaan luonnon kauneutta. Miten mikään niin kaunis on voinut syntyä? Annoin suudelman sinulle ja nousin hiljaa vierestäsi. Ulko-ovelta kuiskasin: “Rakastan sinua, nähdään illalla.”

Viiltävät sekunnit kuluivat toinen toistaan hitaammin. Minua oksetti ja huimasi. Pelkäsin, mitä tapahtuu seuraavaksi. Katsoin kelloa. Ja katsoin uudelleen. Vielä kolmannen kerran katsoin. Silti viisari pysyi paikallaan. Aika ei liikkunut eteenpäin. Tahdoin itkeä, mutta en saanut. Kaikki alkoi sanoistasi puhelimessa. Pelkään. Minä en syö. Kuihdun, jollet palaa takaisin. Sinä olet kaikkeni. Jos sinä menet, ei minusta jää jäljelle kuin – kuori.

Väsyneet silmät katsovat edelleen kelloa. Jo tuhannetta kertaa tänään. Aina vain viisari pysyy paikoillaan. Loppuuko tämä tuska milloinkaan? Kaikki riippuu sinusta. Sinussa on se voima. Sinusta saan sydämeni kukkimaan. Sinun kauttasi elän. Hiljainen huone täytyy tyhjyydellä, itkulla ja pelolla. Tule luokseni. Anna minulle minun sydämeni.

Rakastan sinua

Räjähdin, kun en uskonut,

Aika kului nopeammin.

Katso, siitä on jo puoli vuotta,

Aika katosi, en kadu sitä.

Sanoit minulle ja kuuntelin,

Tarkoitit sitä, olin onnellinen.

Annat minulle voimaa,

Näet minun sisälleni.

-

Sytytit talooni valon,

Illoin katson sinua.

Näen, katson, tunnen,

Uskon, luotan sinuun,

Anna meille aikamme.

Tuhkana muistoissa

Vajoat yksinäisenä pitkän päivän jälkeen. Sänky syö sinut varoittamatta . Kuuntelet yläkerrasta kuuluvia ääniä, kunnes nukahdat levottomaan uneen. Pyörit unissasi ympyrää ja itket tietämättä. Aamulla vain heräät ja katsot pilvistä taivasta. Mielialasi vaipuu syvälle synkkyyden tuolle puolen. Itket epätoivoisena, etkä tiedä miksi. Itkeminen sattuu, eikä se tuo lohtua.

Unissasi näet äitisi, joka katsoo sinua pettyneenä. Äitisi itkee ja kääntää selkänsä sinulle. Aamulla muistat unen ja vajoat kyyneliin. Ne syövät sinua sisältä päin. Et muista syödä, hädin tuskin juot. Kuihdut silmissä ja muutat itseäsi huonompaan suuntaan. Unohdat ystäväsi. Luulet näkeväsi valoa tunnelin päässä, mutta se on harhaa.

Pelkäät valmiiksi yötä, jolloin kauhu astuu tummiin pukeutuneena eteesi. Valvot ja lopulta tunnet kuinka tiput pimeyteen. Alkuun jaksat yrittää nousta, mutta lopulta lannistut. Herätessäsi olet tuskan hiestä märkä. Katsot peiliin ja näet itsesi. Luuranko katsoo peilistä hymyillen ja suljet silmät.

Kuukausia kuluu ja kuihdut entisestään. Lopulta rakkaasi tulee luoksesi ja löytää sinut lattialta. Hän polvistuu eteesi ja ottaa sinut kädelleen. Rakkaasi puhaltaa sinua hennosti ja hajoat tuhkaksi. Olet tuhkaa, eikä kukaan enää näe sinua. Päivät ja yöt kuljet keskuudessamme, mutta elät ainoastaan muistoissamme.

Hyvää rokulipäivää!

Tuppaa olemaan tylsää, kun viettää vapaa päivää. Aamu alkoi sillä, että kävin työpaikalla sopimassa muutaman työvuoron lisää. Sitten söin ja join. Äsken tulin kotiin. Olin tuossa lähellä paistattelemassa päivää ja ottamassa aurinkoa. Tai siis lukemassa uskonnon ylioppilaskokeisiin. Luin minä yli 50 sivua, mutta sitten ote alkoi lipsua ja päädyin kehittelemään kolmiyhdyssanoja ja anagrammeja.

Tässä tuloksia: esileikkipuisto, vaatekaappihomo, suihinottopoika, kertauskirjahylly, pornolehtipuu

Ja anagrammit: Luen uskontoa – Kotona sen luu, Rakastan poikaystävääni – Tänään sykkii rastapaavo

Lisäksi löysin hyviä sananmuunnoksia (munansaannoksia) Wikipediasta ja täältä:

kuukerin Nelli teki lasikukon — neekerin kulli teki kusilakon

rusoposkinen inkkari — isoposkinen runkkari

alapäinen tikka – tilapäinen akka

hovisumoilijat – suvihomoilijat

huiskattua ratsua – raiskattua hutsua

Ps. Rusketuin ihan kivasti.

Pss. Nyt menen epiloimaan sääreni.

Syksystä talveen

<!– @page { size: 21cm 29.7cm; margin: 2cm } P { margin-bottom: 0.21cm } –>

Kesän kruunun,

syksy voittaa.

Siirtyy tahdotta,

se aika koittaa.

Pieni kylä,

pienet ihmiset.

Epäonni,

seuraus syksyn.

Lumen valkeuden,

talvi antaa.

Toivoa jakaa,

tahdonvoiman kantaa.

Pieni kylä,

pienet ihmiset.

Toivo,

seuraus talven.

Minä kuihdun

Katsoit minua tuntematta sääliä. Se johtui siitä, etten ollut kertonut. Ainakin luulen niin. Minua sattui ja sinä satutit minua lisää. Se ei ollut sinun syysi. Kaikki johtui minusta. En osannut sanoa. Olin avuton.

Kaikki lähti liikkeelle. Alkuun minä jaksoin ja jaksoin. Lopulta olin palamassa loppuun, mutta levähdys koitti. Sain lisää virtaa. Se kuitenkin alkoi jälleen. Virta, jonka olin ladannut loppui nopeammin kuin olin uskonut. Tyhmyydessäni en kuitenkaan uskonut, etten enää jaksa. Jatkoin, vaikka minulla ollut enää virtaa. Paloin loppuun.

Jos olisin sanonut, olisit auttanut. Jos olisin kysynyt, olisit vastannut. Mutta mitä minä tein? En yhtään mitään. En osannut. En ollut varautunut tähän. Kaikki meni eri lailla kuin olin luullut. Kaikki muurit kohtasivat minut nopeammin kuin oli tarvis. Katsoin vain tyhjyyteen, enkä ymmärtänyt, että sinä olet siinä. Jos vain olisin.

En kuunnellut itseäni, vaan tein kaiken. Yksin. Antaisit anteeksi, en tarkoittanut. Olen pahoillani, en tiennyt. Kuvittelin, mutta kaaduin. Yritin, mutten osannut. Missä olisin ilman sinua? Autathan minua? Olet kaikkeni. Sinusta saan virtani, jota minulla ei muutoin olisi.

Pieni maailma ei anna armoa. Ei edes minulle. En olisi uskonut. Eikö kukaan anna armoa silloin, kun sitä tarvitsee? Mihin armo katosi? Auta minua! Älä jätä. Olen saamassa virran takaisin, mutta yksikin pieni virhe.

Vaikka saan virtaa jälleen. Minä kuihdun pois. Kohta olen vain muisto, jota ei kukaan huomaa. Lennän ihmisten vieressä, mutta kukaan ei katso minuun. Olen voimaton ja unohdettu. Jos vain kaikki palaisi ennalleen.

Ikuinen lapsi

Lapsi istuu ja katsoo,

päivä päivältä kuihtuu.

Lapsi synkkyyttä lietsoo,

lopulta elämä muuttuu.

-

Ikuinen lapsi itkee,

kyyneleet kastelevat maan.

Katseellaan ihmiset kitkee,

helvetin ikuiseen tuskaan.

-

Lapsi katsoo pilvistä,

näkemättä maailman iloa,

Katkerana ihmisistä,

eivät auttaneet taloa.

-

Ikuinen lapsi itkee,

kyyneleet kastelevat maan.

Katseellaan ihmiset kitkee,

helvetin ikuiseen tuskaan.

-

Mielessään tuhoaa,

maailman hyvyyden.

Lapsi kostoksi manaa,

yhdelle anteeksi antaen.

-

Äiti maassa seisoo,

lastaan huutaa.

Häntä itkien katsoo,

käytti lapsi valtaa.

-

Ikuinen lapsi itkee,

kyyneleet kastelevat maan.

Katseellaan ihmiset kitkee,

helvetin ikuiseen tuskaan.

-

Lapsi ikuinen, vain katsoo.

Löydän siipeni

Etsin tietä, mutten löytänyt. Koko ikäni olin etsinyt. Se ei voinut tulla luokseni, joten yritin mennä sen luokse. Katselin ylös, kuten minulla oli usein tapana. Saatoin nähdä samalla oikeata auringonvaloa. Minä en ollut koskaan kokenut auringonsäteitä, sillä ne eivät ylettäneet tänne. Minun elämääni valaisi ainoastaan keinovalo. Elintilani oli rajallinen, vaikka yrittäisin tehdä mitä tahansa, se ei auttaisi.
-
Ihminen tuli lähelleni. Katsoi hymyillen ja veti kättään pitkin lasinpintaa: minä seurasin perässä. Tämä toistui aina, joka päivä ja useita kertoja päivän mittaan. Tämä ihminen piti minua koriste-esineenä ja kohteli minua sen mukaisesti. Hän oli kylmä, eikä osannut asettua minun asemaani.
-
Kiertelin ympäriinsä minua varten rakennetussa maailmassa. Uskoisin, että joku sanoisi sitä paratiisiksi tai unelmien täyttymykseksi. Pieni linna maailman nurkassa, linnan edessä pieniä kasveja ja kauniita koristeeksi asetettuja kiviä, toisella puolella maailmaa kasvisto, rehevä ja todella kaunis.
-
Ei, en voinut sietää enää maailmaani. Se oli pieni ja täysin arvoitukseton. Joka päivä jouduin menemään samoja alueita lävitse. En tiedä, mitä ihminen ajatteli, mutta halusin pois. Sieltä ei voinut löytää mitään uutta. Lisäksi olin täysin yksin kuin hylätty. Kaikki ystäväni ja myös mieheni olivat kuolleet. Ainoastaan minä olin jaksanut.
-
Koitin keksiä keinoja ja yritin toteuttaakin. Pakokeinoja ei ollut, en pystyisi menemään sinne minne halusin. Jos hylkäsin tämän maailman, jotta pääsisin uuteen, matkalla tukehtuisin. Olisin kuin lintu meren pohjassa. Monia keinoja olisi päästä pois maailmastani, muttei yhtäkään sellaista, että selviäisin hengissä. Kuitenkin tarkoitukseni olisi päästä uuteen maailmaan elävänä.
-
Minne sitten haluaisin? Suureen arvoitukselliseen maailmaan, jossa en olisi kahlittuna yksinäisyyteen. Maailmaan, joka olisi tarkoitettu kaltaisilleni. Sinne, missä minulla olisi mahdollisuuksia mennä, minne ihmiseni ei koskaan pääsisi, sillä hän tukehtuisi.
-
Minä voisin, jos vain en olisi kahlittuna tähän pieneen lasin ympäröimään maailmaan. Minulle ei anneta muita mahdollisuuksia kuin olla yksin yksinäisyydessä ja kuolla siihen.

Nuori lapsi

Minä kuihdun pois,

aikani vähenee.

Poissa pian olen,

kasvoni kalpenee.

-

Enkelien siivet,

kuulen havinan.

Olen nuori,

elämäni annan.

-

Keltaiset siivet,

enkeli minusta.

Aikani minun,

tiedä sinusta.

-

Enkelien siivet,

kuulen havinan.

Olen nuori,

elämäni annan.

-

Synkkä talvi,

minä lähden.

En pystynyt,

jätän kahden.

-

Kyyneleet valui,

minun sijani.

Sitruunaperhonen,

nousi haudastani.

-

Enkelien siivet,

yksi heistä.

Olen taivaassa,

laulan teistä.

Ikuinen lapsi

Lapsi istuu ja katsoo,

päivä päivältä kuihtuu.

Lapsi synkkyyttä lietsoo,

lopulta elämä muuttuu.

-

Ikuinen lapsi itkee,

kyyneleet kastelevat maan.

Katseellaan ihmiset kitkee,

helvetin ikuiseen tuskaan.

-

Lapsi katsoo pilvistä,

näkemättä maailman iloa,

Katkerana ihmisistä,

eivät auttaneet taloa.

-

Ikuinen lapsi itkee,

kyyneleet kastelevat maan.

Katseellaan ihmiset kitkee,

helvetin ikuiseen tuskaan.

-

Mielessään tuhoaa,

maailman hyvyyden.

Lapsi kostoksi manaa,

yhdelle anteeksi antaen.

-

Äiti maassa seisoo,

lastaan huutaa.

Häntä itkien katsoo,

käytti lapsi valtaa.

-

Ikuinen lapsi itkee,

kyyneleet kastelevat maan.

Katseellaan ihmiset kitkee,

helvetin ikuiseen tuskaan.

-

Lapsi ikuinen, vain katsoo.