Archive for the ‘Päivän pohdinnat’ Category
Facebook, FarmVille, raha
In Päivän pohdinnat on 9 syyskuu, 2009 at 11:31 ap
Eilen tapahtui jotain outoa. Minulle ei ole käynyt niin yli kymmeneen vuoteen. Olin menossa ostamaan tupakkaa poikaystävälleni puolen yön jälkeen. Minulla oli rahaa 2,20 euroa, joten toivon että Shellillä myydään vielä pikkuaskeja L&M:ää. Puhuin ystäväni kanssa puhelimessa ja pysähdyin bussipysäkin kohdalla. Aloin nauraa hysteerisesti. Löysin 20 euroa maasta! Hahaa, olin rikas! Ostin ison askin tupakkaa ja vielä Coca-Colan sekä Pommac-pullon. Takaisin tullessa kiersin samaa reittiä takaisin ja syynäsin paikan uudelleen läpi. Kas kummaa 20 euroa! Hihkuin onnesta. Minusta se oli aivan käsittämätöntä, kuinka joillakin on vain rahaa heitellä.
Sitten eilen minä vihdoinkin suostuin liittymään Facebook:ssa FarmVilleen. Voin kertoa, että se on koukuttava peli. Olen nyt pelannut varmaan yhteensä 5 tuntia ja loppua ei näy, ainakaan vielä. Kaikki Facebookiin pelamaan Farmvilleä!!!
euroviisut, Eurovision, homo, porno, pornolehdet, pride, Sofia Oksanen
In Päivän pohdinnat on 6 syyskuu, 2009 at 3:21 ip
Tylsyydessäni lueskelin uutisia HS.fi -sivustolta ja hieman muualtakin. Satuin törmäämään Sofia Oksasen kolumniin Ukrainan pornolaki, joka oli hyvin mielenkiintoinen. Itse olen huono lukemaan uutisia, enkä sen vuoksi ole koskaan ajantasalla mistään, mutta olihan tämä taas sivistävää. Pornolehtien hallussapidosta jopa kolmen vuoden vankeustuomio. Onneksi en omista ollenkaan pornolehtiä, niin en voisi saada siitä tuomiota. Huvittavinta kolumnissa oli lause: “Poikkeuksena on pornon käyttö “lääketieteellisiin tarkoituksiin” Miten pornoa voidaan käyttää lääketieteellisiin tarkoituksiin. Potenssiongelmiinko? Mitä muita vielä olisi? Ainakin haluttomuus. Pian varmaankin Ukrainan jokaisella asukkaalla on potenssiongelmia ja haluttomuutta. Lääkkeenähän tähän toimivat loistavasti pornon katselu internetin ja pornolehtien kautta.
Sitten seuraavaksi löysin Sofia Oksasen hieman vanhemman kolumnin Homokuukausi ja totesin, että siinähän on perää. Itse ainakin olen toukokuussa aina innoissani Euroviisuista, kuten moni muukin homo. En toisaalta ymmärrä, mikä Euroviisuissa iskee homoihin. Jotenkin se musiikki, joka toistaa itseään vuodesta toiseen samoilla kliseillä ja se tunnelma. Ainahan Euroviisut toistavat itseään. Samat naamat pyörivät siellä ja musiikki on ennalta arvattavaa. Lisäksi voittajat on useimmiten arvattavissa. Ai kas kummaa voittiko Norja, mitä olikohan se vasta kolmas kerta. Juu, toukokuussa taisi olla todellakin myös Baltic Pride.
Enempää en taida uskaltaa raottaa uutisia, sillä en enää tiedä mitä vielä löydän. Voisin suosiolla unohtaa uutiset, sillä en kuitenkaan usko löytäväni mitään sivistävää tai hyödyllistä. Ainakin nyt tiedän, että Ukrainassa porno on kiellettyä ja että toukokuu on homokuukausi.
BB, Big Brother, haaveet, laskeminen, parturi-kampaamo, seksi, vuodatus
In Päivän pohdinnat on 6 syyskuu, 2009 at 12:48 ip
Minulla on ollut harvinaisen tylsä aamu, koska poikaystäväni nukkuu edelleen. Kello on kuitenkin 13.27!! En ole keksinyt mitään hyödyllistä tai kivaa tekemistä. Eilen katsoin BB:tä ja totesin sen olevan huonoin kausi tähän mennessä. Ainakin alkuvaikutelma on tällainen. Tosiaan ennen on ollut paljon enemmän tapahtumaa ja muuta tekemistä: kilpailuja, haasteita jne. Nyt ne ovat ryypänneet ensimmäisen viikon ja nyt tuijotellaan seiniä ja angstataan. Tavallaan hyvää viihdettä, mutta toisaalta minua ärsyttää kahtia jako. Ihan vain sen takia, että kummallakaan puolella (ei slummien eikä paratiisin) puolella tapahdu yhtään mitään. Sitten kaiken kruunaa tämä seksin harrastaminen siellä. Ihanko varta vasten sinne on kerätty puutteessa olevia ihmisiä ja heidät päästetään sviittiin harrastamaan seksiä. Eihän siinä ole mitään mieltä, eikä se minun mielestäni ole kauhean hyvää viihdettä. Mitä nyt äkkiseltään laskeskelen niin BB-Minna on touhunnut neljä kertaa talossa olonsa aikana.
No, siinä oli kunnolla BigBrother -vuodatukset. Nyt voin siirtyä valittamaan kaikesta muusta. Esimerkiksi siitä, etten keksi mitään tekemistä. Olen haaveillut siitä, että pääsisin siihen oppisopimuskoulutukseen ja voisin joskus avata oman yrityksen. Jotenkin se olisi hienoa. Minulla on jo kauniita suunnitelmia sisustuksesta ja kaikesta muusta sellaisesta. Tahtoo parturi-kampaajaksi!!!
Muutama huonopuoli haluamassani ammatissa piilee. Suurin ongelma on halukkaiden määrä ja jo ammatissaan olevien määrä. Jotenkin ihmettelen, kuinka kaikille muka riittää töitä. Parturi-kampaajia on hirveän paljon ja liikkeitäkin on tuhottomasti. Karkkilassa jossa asuu vajaa 9000 asukasta on noin 15 parturi-kampaamoa, mikä tekee 600 ihmistä per vuosi yhdelle kampaamolle. Se taas jaetaan ja kerrotaan, jotta saadaan keskiarvot kaikesta mahdollisesta. Lopputulos on että jokaiselle kampaamolle riittää 10 asiakasta per päivä. Onko se riittävän paljon? Kait se riittää pienessä kaupungissa, jossa on vuokrat pienempiä jne.
Ps. Tykkään laskemisesta. Laskeskelin juuri, kuinka paljon keskimäärin kampaamot saavat rahaa päivässä. Keskimäärin Karkkilassa kampaamo voisi tienata 2400 euroa viikossa eli 9600 euroa kuukaudessa. Tästä vähennetään sitten kaikki mahdolliset kulut. Jotenkin kuulostaa siltä, ettei se voi kannattaa pidemmän päälle.
auto, Così fan tutte, homotutka, ooppera, Paolo Fanale
In Päivän pohdinnat on 3 syyskuu, 2009 at 4:30 ip
Tänään meni kultamussukka sitten korjaukseen, kun ikkuna oli pipi. Menin korjaamolle aamulla vähän jälkeen seitsemän ja mies katsoi minua kysyvästi. “No mikäs on vialla?” hän kysyi minulta. Hetken aikaa mietin, sitten huidoin käsilläni ja koetin selittää. “Ikkuna on sellanen, ettei se aukee ja se johtuu taas siitä, että siihen murtauduttiin…”, selitin varmaan minuutin, kunnes korjaaja keskeytti ja sanoi ymmärtäneensä jo. Olin ylpeä itsestäni, koska sain miehen tajuamaan asiani – kyse kuitenkin oli autosta.
No se jäi sitten sinne ja minä lähdin talsimaan kotiinpäin. Tai paremmin sanottuna käytin julkisista liikennettä. Muistutin jälleen kerran itselleni, miksen pidä siitä. Metrossa haisee aina kaljalle ja junassa vielä lisäksi kuselle. Rakastan joukkoliikennettä! No huomenna pitäisi auton olla kunnossa, joten kaikki on varmaankin taas hyvin.
Tuossa tunnin päästä alkaa ooppera: Così fan tutte. Siinä on mukana Paolo Fanale, johon tutustuin äsken internetin välityksellä (eli Google). Olen aivan varma (tai ainakin 99%), että hän on homo. Ei tutkani voi erehtyä niin paljoa, toisaalta hän on ulkomaalainen, mikä luo hieman pelivaraa.
Niin sanottu homotutka on mielenkiintoinen asia… Jotenkin sellainen kehittyy hyvin ja jostain syystä sen jälkeen on ilmiselvää, kun kävelee kadulla kuka on hetero ja kuka homo (biseksuaaleja ei lasketa tähän, koska ne on vain ahneita!) Jotenkin homon tunnistaa eleistä ja ulkonäöstä, ainakin suurimmaksi osaksi. Joistakin huomaa jo lapsena, että kehitys tuo häntä homoseksuaalin suuntaan. Esimerkiksi kun minua miettii. Olin Ala-asteen kuudennella kun tahdoin olla malli ja pukeuduin tytöksi. Meikkasin välillä ja laitoin hiuksiani. Välillä tuli kausia, ettei mikään kelvannut, koska se ei ollut parasta jne. Joo, minä olin selkeä tapaus ja selkeennyin kokoajan.
Olen hyvin innoissani, että pääsen oopperaan. Siitä on nimittäin jo aikas kauan, kun olen viimeksi käynyt. Jostain syystä se on myös kauhean nautinnollista. Johtuu myös siitä, että rakastan korkealta laulamista jne. Voisin nyt vielä hieman valmistautua. Adios.
joutavuus, laiskuus, sekavuus
In Päivän pohdinnat, Tekstejä on 2 syyskuu, 2009 at 11:38 ip
Snif.
Snif-f…
Olen aivan väsynyt.
Snif, nenä vuotaa.
Kirjoitin paljon tänään,
siksi olen laiska – nyt.
Voisin raahautua,
peittojen alle.
Snif, huomiseen!
Elinkeino- ja työvoimatoimisto, lama, Rautakirja, työttömyys
In Päivän pohdinnat on 1 syyskuu, 2009 at 11:37 ap
Tänään kävin työkkärissä tylsistymässä, mutta ainakin sain sieltä puhtia hakea oppisopimuspaikkoja. Laitoin varmaan kymmeneen eri liikkeeseen vapaamuotoisen hakemuksen sähköpostilla, jos vaikka sattuisi tärppäämään. Jotenkin tuskastuttavaa pohdiskella, miten toisi itsestään hyvät puolet ilmi, kun alasta ei ole pahemmin ennakkoon kokemusta. No kirjoitin yhen tekstin ja toivon, että se poikii positiivisia katseita. Pakkohan jonkun on kiinnostuttava minusta.
Työvoimatoimisto on muutenkin tylsä paikka. Luulin, että saisin jo pikkuhiljaa rahaa tms. Mutta nyt joudunkin juoksemaan Kelaan, mikä sinänsä on oma pieni muotoinen prosessinsa, kun alan sen putiikin kanssa tappelemaan. Ehkä olisi helpointa varata aika ja mennä kiljumaan sinne. Sitten olisi vielä sosiaalitoimistonkin kanssa tapeltava erilaisista toimeentuloon liittyvistä jutuista. En olisi uskonut ikinä, että lama vaikuttaisi minuunkin näin radikaalisti. En voi valittaa, sillä itsepä aikoinaan valitsin Rautakirja työnantajaksi, mikä selkeästi oli virhe. ( http://bl4ckwh1t3.wordpress.com/2009/08/29/tyonantajana-katastrofaalinen/ ) Jos olisin silloin jo tajunnut olla fiksu, minulla ei olisi näitä ongelmia nyt. Mutta kokemuksen kautta oppii, ettei kannata suostua riistoon. Siitä kun ei hyödy mitään, ei edes kiitosta.
Olenpas kärkkäällä päällä. No toisaalta, mitä muutakaan minulla on kuin aikaa valittaa. Työttömänä on tämä hyvä puoli, että aikaa riittää ties mihin. Jos minua huvittaa voin vaikka valvoa koko yön. Se on jotain aivan utopistista. Tähänkin tottuu yllättävän nopeasti. Saa nähdä kuinka töihin paluu sitten aikoinaan onnistuu…
Nyt voisin siirtyä keittiön puolelle valmistelemaan syötävää ja lukemaan homoeroottista Dorian Greyn muotokuvaa. En tunnu pääsevän ikinä yli tuosta kirjasta, josta sain mielenkiintoisen ja pervon ensivaikutelman. Adios amigos.
kirje, rakkaus, söpöys, työpaikat
In Päivän pohdinnat on 31 elokuu, 2009 at 4:30 ip
Joo, tänään on ihan hyvä päivä. Hieman olen kärttyinen (on nimittäin se aika taas kuukaudesta…) En oikeastaan ole vielä tehnyt mitään, mutta kovasti koetan. Ehkä kohta puoliin jaksan alkaa laittaa itseäni kuntoon, jotta uskallan lähteä ihmisten ilmoille. Ei ole kuulunut mitään oppisopimus- tai työpaikoista. Huomenna tai miksei jo tänään illallakin, voisin laittaa taas uusia vetämään. Tää poika haluaa nimittäin töitä, jotta saa rahaa. Sillä sitten voi, vaikka ostaa mitä. ;)
Tänään en ole pahemmin kerennyt lukea Dorian Greyn muotokuvaa, mutta olen edelleen sitä mieltä, että se on täysin homoeroottista tavaraa. Vähän kuten Nalle Puh yms.
Ainiin, poikaystäväni jätti minulle kirjeen, joka oli ihana:
“Moi kulta!
Herättele mut puol neljän aikoihin vaikka. – -
En löytänyt kynää (en jaksanut etsiä) niin päätin tähän kirjoitella.
Rakastan sinua kultamussu. Sori kun oon ollut tänää kiree. Oon vaa nii prkl väsynyt eikä silleen uni tuu.
Tui tui :)”
Se oli ihanan söpö. Nyt lentelen hetken taivaissa, kunnes joudun vessaan hiuksiani laittamaan.
Dorian Greyn muotokuva, drag queen, gay, miss drag queen 2009, muistot
In Päivän pohdinnat on 30 elokuu, 2009 at 8:00 ip
Nyt kun on syksy jo tulossa kovaa vauhtia, tai ainakin lehdet kellastuvat, niin satuinpa muistelemaan viime kevättä. Tavallaan niin ankeaa aikaa kuin se olikin, kun joutui olemaan poikaystävästä paljon erossa, niin silti löytyy hyviä asioita. Parasta oli ensimmäinen kerta Miss Drag Queen -kisoissa. Se oli hauskaa, vaikka olikin aikas ulalla suurimman osan aikaa. Kieltämättä olin kaunis, sitä ei voine kukaan kiistää. Ja lisäksi sain kehuja.
Loppuun tein tottakai spagaatin, jotta sain jokin asteista huomiota itselleni. Tuon jälkeen paikat olivat kipeät, koska olin harjoitellessani reväyttänyt paikat. Pakkohan ne oli kuitenkin reväyttää uudelleen ja hymyillä kauniisti. Eikä korkkareitakaan voinut hylätä illan aikana kertaakaan. Toivon hartaasti, että pääsen myös ensi vuonna tuonne mukaan. Tällä kertaa olisin jo astetta kokeneempi ja saattaisi esityskin näyttää paremmalta.
Juu, tämä päivä meni muistellessa sitä sun tätä ja keittiössä tehdessä ruokaa. Mutta ei niistä sen enempää, sillä minun ruuanlaittotaidot eivät ole maailman parhaimmat. Ainakaan poikaystävän ilmeiden perusteella. Ruokaa laittaessa jaksoin lukea hieman Dorian Greyn muotokuvaa eteenpäin, mikä mielestäni oli hieman jopa homoeroottista. En tiedä olenko vain niin pervo vai miksi kuvittelen tällaista. Kuitenkin alussa Dorianin kauneutta ylistetään kahden vanhemman miehen toimesta jne. Joo, nyt selvisi – olen pervo.
kirjoittaminen, kustannusyhtiö, opiskelu, oppisopimus
In Päivän pohdinnat on 29 elokuu, 2009 at 6:05 ip
Työttömyys tekee yllättävän hyvää aivoille. Olen taas jaksanut aloittaa kirjoittamisen. Ainakin jollakin tasolla. Eilen viimeistelin yhden yli 100 sivuisen tekstin ja lähetin sen tarkastettavaksi. Eihän se pitkä ole, mutta luultavasti pitenee lähes sadalla sivulla vielä, kun saan sen tarkastuksesta. Nyt siinä on lähinnä juoni. Miljöö kuvaukset ja henkilökuvat puuttuvat tekstistä vielä aika totaalisesti, mutta siitä on hyvä jatkaa. Sitten koetankin lähettää sitä kustannusyhtiölle.
Tänään olen miettinyt opiskelua ja töitä aikas paljon. Lukion päättäneenä minulta kysellään, koska haen yliopistoon jne. En vain ole yhtään lukemisintoinen. Olen nyt vakaasti päättänyt löytää oppisopimuspaikan, jotta voin toteuttaa yhden haaveistani ja oppia parturi-kampaajaksi. Tavallaan tiedän, että kykenisin johonkin muuhunkin. Toisaalta tarvitaan parturi-kampaajankin ammatissa tietoa ja taitoa, jotta voi olla hyvä. Jos oppisopimuspaikkaa en löydä tässä parin kuukauden sisällä, menen suosiolla ammatilliseen koulutukseen kahdeksi vuodeksi.
Tästä on hyvä jatkaa iltaa kuunnellen Laura Branigania.
ankeus, kioskityö, Rautakirja, työ, työnantaja, työttömyys
In Päivän pohdinnat on 29 elokuu, 2009 at 1:27 ap
Tämä on hyvin vapauttavaa tavallaan. Toisaalta aivan karmean ahdistavaa. Jäin työttömäksi viikko sitten. Juuri kun olin rutinoitunut ja olin kioskissani loistelias. Osasin kaiken mahdollisen ja opettelin kokoajan uutta, jos huomasin jotain puuttuvan tiedoistani.
Sitten saapui perjantai synkkine pilvineen luokseni. Ensin aluemyyntipäällikkö astui sisään ja hänen perässään tarkastaja. Hetken aikaa hieraisin silmiäni, kun kuulin saavani potkut. Ensin en tajunnut, mistä he puhuivat ja sitten minulle riitti. Ensin syyttivät ihan oikeista asioista, jotka voin myöntää. Olin niin tehnyt ja tiesin, etten olisi saanut. Mielestäni asiat olivat mitättömiä ja turhanpäiväistä nipotusta. Niin monen muunkin mielestä. Lopulta syykseni sysättiin kaikki mahdolliset raha-asiat ja hävikit sum muut. Siinä vaiheessa pinna paloi ja kirkkaasti. Voin kertoa, että olen tyytyväinen päästessäni eroon Rautakirjasta. Se on minun mielipiteeni.
En pelkästään potkujen takia ole katkera Rautakirjaa kohtaan. Voisin sanoa, että se oli vain piste i:n päälle. Se vahvisti käsitykseni Rautakirjan toiminnasta. Minusta on väärin, että kioskeissa työskentelee niin mahtavia ihmisiä ja heitä sorretaan. Töitä on aivan liian paljon ottaen huomioon työntekijöiden määrän. Meidän kioskissamme oli neljä työntekijää. Töitä mitä piti tehdä oli lähes 20 eri ammatin verran. Rautakirjalla työskelyyn liittyy mm. Veikkauksen, Toton ja Postin osaaminen. Lisäksi tarvitaan tietotaitoja YTV:n, Lippupisteen ja Lippupalvelun toiminnasta. Tarjoudut toimimaan siivoojana, pelinvalvojana, vahtimestarina ja järjestyksen valvojana. Eikä se riitä. Sinun pitää osata pitää huolta paperisotkuista ja rahaliikenteestä. Tilauksia tehtäessä huolehdit myös siitä, ettet aiheuta hävikkiä. Vastuu on suuri, mutta siitä saatu kiitos on aivan liian pieni.
Tavallaan melkein 10 euroa tunnilta kuulostaa hyvältä. Siihen sitten vielä lisät päälle. Iltalisä on hieman alle euron tunnilta ja pyhinä saat hyvällä tuurilla tuplaliksan. Jos olet oikein ahkera, kuten minä olin yhdessä vaiheessa ja tein hieman yli 200 tuntia kuukaudessa. Voin sanoa, että silloin voit jopa saada 1800 euroa käteen. Mutta se ei ole sen arvoista.
Kioskilla saatat saada silloin tällöin kiitosta asiakkailta, mutta samaa ei voida sanoa korkeammista tahoista. Jostain syystä he unohtavat työläisensä. Esimerkiksi vessassa käynti ja syöminen on mahdotonta työaikana. Yksin ollessa kioskissa lähes kahdeksan tuntia tulee välttämättä joskus hätä. Sitä ei voi välttää. Siihen ei kuitenkaan ole ratkaisua, sillä kioskia ei kykene laittamaan kiinni. Asiakkaita käy sen verran tiuhaan tahtiin. Toinen ongelma on syöminen. Aamuvuorossa ei tule kysymykseenkään, että voisi rauhassa koettaa syödä. Hyvällä tuurilla onnistuu suklaapatukan tai jonkun pienen leivän haukkaaminen töiden lomassa. Seuraavaksi kerkeää ruokaa ajattelemaan iltapäivällä, kun on kotiin pääsemässä. Iltavuorossakaan syöminen ei sinällään lukeudu työaikaan, mutta järkihän sanoo, että pakko on syödä.
Henkilökohtaisesti tykkäsin olla kioskissa töissä, mutta inhosin Rautakirjan pihiä toimintaa ja työntekijöiden sorsimista. Vaikka työ onkin opiskelijalle sopivaa ja joustavaa, en suosittele sitä. Vähemmälläkin saattaa itsensä loppuun. Kuten eräs entinen kioskin esimies palautteessaan sanoi: “En suosittele Rautakirjaa työnantajana kenellekään.” Olen täysin samaa mieltä hänen kanssaan. Toivon, että joskus joku/jotkut saavat Rautakirjan johdon ymmärtämään, kuinka paljon he kiduttavat työntekijöitään!
(Huomautan toki, että tämä on vain minun mielipiteeni.)
elämä, tilannekatsaus, työ
In Päivän pohdinnat on 5 elokuu, 2009 at 5:35 ip
Huomenta jälleen,
tämä tietokoneen käyttö kirjastossa on aivan katastrofaalista. Ensinäkin aika on kauhean rajattu ja toiseksi näppäimistö on suoraan helvetistä. Arviolta sellaiset 15 vuotta vanha näppäimistö. Ja sen kyllä huomaa ja tuntee. Omasta tietokoneesta ei ole tietoa. Sen saa sitten joskus takaisin korjattuna.
Eli elän ilman tietokonetta, mikä sinällään ei ole haastavaa. Ainoat hankaluudet liittyvät laskujen maksamiseen ja sähköpostin tarkistamiseen; asioihin mihin olennaisesti olen tottunut konetta käyttämään päivittäin. Töissä sen sijaan sain vihdoin haluamani läpi eli pääsin esimieheksi. Toisin sanoen pääsen toteuttamaan perfektionistisuuttani. Saas nähdä, kuinka nopeasti pulju kaatuu kuin seinään. Odotan todella innolla tulevia kuukausia.
Vielä muuta… Eipä oikeastaan. Elämä pyörii poikaystävän ja töiden välillä. Muuhun aika ei toistaiseksi millään riitä. Eikä se minua haittaa, sillä rakastan poikaystävääni ja pidän työstäni. Periaatteessa kaikki on kunnossa. Tietenkin pientä hienosäätöä on aina tehtävä pääkoppansa kanssa, mutta sitä varten on psykologit, psykiatrit yms.
Ja aika loppuu aivan kohta, joten näkemisiin!
kasvu, kirjoittaminen, loma, työ
In Päivän pohdinnat on 5 heinäkuu, 2009 at 7:29 ip
Melkein vuosi sitten viimeksi kirjoitin tänne. Lopetin kirjoittamisen, koska en vain enää jaksanut. Innostus loppui täysin ajanpuutteen myötä. En ole enää vähään aikaan kirjoittanut kunnolla ja saa nähdä, koska seuraavaksi kykenen kunnolla kirjoittamaan. Innostus loppui samantien, kun viimeinen vuosi lukiossa alkoi. Olin kahdeksan tuntia koulussa ja neljästä kuuteen tuntiin töissä lähes jokapäivä. Se pistää kynän matalaksi.
Nyt kuitenkin tuli kauhea vimma kirjoittaa. Vietän lomani viimeistä päivää ennenkuin taas menen takaisin töihin. Sitten onkin lähes vuosi putkeen töitä. Pääsin muuten pois lukiosta, joka oli sinänsä saavutus. Nyt tuntuu hyvin vapauttavalta, koska ei ole enää opiskelua. Saan keskittyä elämiseen, joka alkaa pikkuhiljaa tuottaa tulosta.
Oli jännä lueskella blogiani tässä vuoden jälkeen ja huomata, kuinka paljon olen kasvanut mieleltäni. Tai ainakin jotakin sinne päin. Osa asioista, joita pidin itsestään selvinä eivät olekaan sitä. Toivon mukaan jaksaisin nyt edes hieman kirjoittaa, koska tiedän tämän auttavan minua itseäni. Saan käsitellä asioita, joita en muuten kykenisi. Kirjoittaminen on jostain syystä helppo tapa rentoutua.
Mutta niin olen taas täällä. Hieman varttuneempana, mutta silti edelleen ihan teini-ikäsenä. Tai no, jokatapauksessa jotain sinnepäin.
työ, kirjat, opiskelu, turha, luovuus
In Päivän pohdinnat on 18 elokuu, 2008 at 10:36 ip
Koulu vie luovuuden ja työt vie ajan. Mitä jää jäljelle? Tyhjä paperi ilman kirjoittajaa. Aina ei löydy tilaa ihmiselle, joka haluaisi kirjoittaa. Onneksi se aika tulee aina silloin ja tällöin. Se aika vain ei ole juuri nyt. Luovuus on jossain alfa-avaruudessa ja aika hyppii Afrikassa odottamassa noutajaansa. Sitä tämä on: abiturientin elämää ennen ensimmäisiä kirjoituksia. Pitää käydä töissä ja pitää sitten vielä koulussa istua. Törkeää. Silti jostain kumman syystä se on mukiinmenevää. Tosin aina löytyy jotain valittamista.
Ps. Lensin ulos englannintunnilta, koska minulla ei ollut kirjaa. Perhana se maksoi 23 euroa!
helvetti, jomotus, kipeä, päänsärky, työ
In Päivän pohdinnat on 17 heinäkuu, 2008 at 4:19 ap
Sanotaanko, että “perkele”? Kello on viisi aamulla. Päätä särkee ja väsyttää vietävästi. Kohta pitäisi lähteä töihin kävellen, mutta kun kantapää on perhanan kipeä. Nälkä vaivaa, mutta kaapissa ei ole aamupalatarvikkeita. Kaikenlisäksi suussa maistuu pahalle!
apu, armo, burnout, elämä, ikävä, tuho, tuska, virta
In Päivän pohdinnat, Tekstejä on 16 heinäkuu, 2008 at 9:56 ip
Katsoit minua tuntematta sääliä. Se johtui siitä, etten ollut kertonut. Ainakin luulen niin. Minua sattui ja sinä satutit minua lisää. Se ei ollut sinun syysi. Kaikki johtui minusta. En osannut sanoa. Olin avuton.
Kaikki lähti liikkeelle. Alkuun minä jaksoin ja jaksoin. Lopulta olin palamassa loppuun, mutta levähdys koitti. Sain lisää virtaa. Se kuitenkin alkoi jälleen. Virta, jonka olin ladannut loppui nopeammin kuin olin uskonut. Tyhmyydessäni en kuitenkaan uskonut, etten enää jaksa. Jatkoin, vaikka minulla ollut enää virtaa. Paloin loppuun.
Jos olisin sanonut, olisit auttanut. Jos olisin kysynyt, olisit vastannut. Mutta mitä minä tein? En yhtään mitään. En osannut. En ollut varautunut tähän. Kaikki meni eri lailla kuin olin luullut. Kaikki muurit kohtasivat minut nopeammin kuin oli tarvis. Katsoin vain tyhjyyteen, enkä ymmärtänyt, että sinä olet siinä. Jos vain olisin.
En kuunnellut itseäni, vaan tein kaiken. Yksin. Antaisit anteeksi, en tarkoittanut. Olen pahoillani, en tiennyt. Kuvittelin, mutta kaaduin. Yritin, mutten osannut. Missä olisin ilman sinua? Autathan minua? Olet kaikkeni. Sinusta saan virtani, jota minulla ei muutoin olisi.
Pieni maailma ei anna armoa. Ei edes minulle. En olisi uskonut. Eikö kukaan anna armoa silloin, kun sitä tarvitsee? Mihin armo katosi? Auta minua! Älä jätä. Olen saamassa virran takaisin, mutta yksikin pieni virhe.
Vaikka saan virtaa jälleen. Minä kuihdun pois. Kohta olen vain muisto, jota ei kukaan huomaa. Lennän ihmisten vieressä, mutta kukaan ei katso minuun. Olen voimaton ja unohdettu. Jos vain kaikki palaisi ennalleen.
elämää, outo, paranormaali, työ
In Päivän pohdinnat on 14 heinäkuu, 2008 at 10:35 ip
Että osaan olla tyhmä, kuvittelinko todellakin? Ei tykkään kyllä työstäni, mutta ottaa päähän mennä kioskille töihin, joka on täysin kaaoksessa. Tänään menin toiselle kioskille kuin yleensä ja se oli yhtä katastrofia. Kaikkihan siis pitäisi toimia samallalailla, mutta kun ei toimi. Kiroilin hiljaa yksikseni ja mutisin. Asiakkaille lörpöttelin vajaavaisuuksia ja vaihtorahat laskin kolmesti muutamaan otteeseen.
Koin myös astraalinprojektion – henki irti ruumiista. Olin tuhottoman väsynyt ja kiire oli valtaisa. Asiat tuntuivat jummaavan paikallaan, vaikka kuinka uhki ja rehki. Olin nälkäinen ja päätä särki. Yhtäkkiä katselin kuinka minä seisoin ja tein töitä valtaisaa vauhtia. Tuijottelin vuorotellen asiakasta itseäni. Lopulta olin taas siinä antamassa vaihtorahoja asiakkaalle. Kummallista. Väsyttää. Öitä.
aurinko, pää, perkele, särky
In Päivän pohdinnat on 13 heinäkuu, 2008 at 6:45 ap
Veivaa veivaa… Ja päätä särkee. Kilin kassit ja kutun munat. No kyllä tämä päivä taas tästä kehittyy, kunhan pääsee töihin ja saa jotain syödäkseen. Olo on kuin heinäsirkalla. Tyhmä, ei tiedä mitään, pomppii ympäriinsä ja liiskautuu auton alle. Etana näytti eilen sarvet – tänään paistaa aurinko! Minä kävelen töihin, joo!
Hyvää sunnuntain aamuja vaan niin joo juu!!”#¤TJKE#WQ#”¤!?!
mamma, palkka, ruoka, shoppailu
In Päivän pohdinnat on 12 heinäkuu, 2008 at 8:17 ap
Minusta ei tullut palkkionmetsästäjää. Palkka tuli tilille lauantaina, mutta kyllä se sitten lähes menikin: vuokra, laskut, ruoka jne. Tänään kuitenkin vielä ruokakauppa shoppailulle ostamaan kaikki tarpeellinen taas kuukaudeksi eteenpäin. Minusta on tullut ihan mamma, kun viihdyn paremmin isoissa ruokakaupoissa kuin vaateliikkeissä ja muissa sellaisissa. MAMMA MIA! Ehkä alan pukeutumaan vielä leninkeihin ja lierihattuun. Sitten kaikki olisi hyvin.
PAM!
himo, lyrics, rakkaus, sanoitukset, tuska
In Päivän pohdinnat on 11 heinäkuu, 2008 at 9:40 ip
Mut aamuöisin loistavaa tähteä en kiinni saa. Osaan sanoa kymmenellä kielellä kiitos. Ja kymmenen kirosanaa! Harri on tehnyt itsestään pellen, Harri on tööttööttööttöö. Mä haluun saada. Pää pimahtaa!
Älä koskaan miehisty, en meidän taloon lisää aikuisia halua. Ikuinen virta katkeaa kuin lahonnut silta. Ainoa varma on vain tämä hetki. Voinko mä rakentaa tuhkasta taivaan? Elämä on kuolemista. Tulen kiinni sinuun. Sua rakastan. Sun elämältä suunta puuttuu, sä aina tartut tikkuun lyhimpään, se ei johda mihinkään.
Nuo hetket syntymästä kuolemaan kun silmäluomiin heijastuu. Saa toiset uskomaan kai Jumalaan, toiset Saatanaan, tai mihin vaan. Muttei kuitenkaan tähän maailmaan. Tuo tuska kiinni saa. Taas hetken lähempänä kuolemaa, ei haihdu tuska milloinkaan. Mutta sinä kun oot, ei henkeäkään mulle jää. Pelasta mut jos se käy sun almanakkaan. Pelasta mut, pelasta.
helvetti, korvatunturi, kumma, outo, seksi, soijanakki
In Päivän pohdinnat on 9 heinäkuu, 2008 at 10:05 ip
Älyvapaa olo vaani minua nurkan takana ja iski kovaa, muttei kuitenkaan kirveellä – tällä kertaa. Nyt ärsyttää tämä blogin ulkoasu. Sille on tehtävä jotakin, tätä on vaikea lukea, eikö? Haluan selkeän, pyöreän, persoonallisen muodon, joka miellyttää katsojaansa ja saa kyyneleen valumaan. Kyynel tipahtaa vesilätäkköön ja sen pinta värähtelee. Lopulta kaikki on ohi.
Hahaa. Huomenna tulee palkka. Jos ei tule, minusta syntyy palkkionmetsästäjä. Huomio: minusta ei tullut tänään miljonääriä, vaikka viking lottosin. Surku. No tontut auttaa. Olen ollut kiltti lapsi, joten pukki tuo minulle kunnon palkan. Tästä huolimatta menen huomenna piiskattavaksi töihin. Onkohan työkaverillani jo se piiska mukanaan, minkä hän on uhkannut ottaa mukaan. Puhui sen olevan mustaa nahkaa. On se kiva, että minusta pidetään työpaikalla.
Huomasin, että seksi myy. En siis minä, vaan seksi. Tarkoitan, että kun laitan tageihin sanan seksi tai seksuaalisuus jne. kävijämäärät pongahtavat taivaisiin, mutta sen sijaan, kun tageina on elämä jne. tippuu kävijämäärä Korvatunturiakin alemmaksi. Aina helvettiin asti. Siellä on sitten hyvä grillailla tonttujen kanssa makkaraa tai soijanakkeja, jos on kasvissyöjä. Soija kuulostaa tyhmältä. Soija, soija ja soija. Idiootti sana. Toisaalta voi johtua siitä, että minäkin olen hieman idiootti tänään, kuten eilen. Ja aina. Siksi elämä onkin niin perhanan vaikeata. Jos olisin makkara, kaikki olisi hyvin ja helppoa. Mutta tahdon olla soija ja erottua joukosta erilaisena.
Soijanakki kiittää kurnuttaen.
afro, helvetti, jorina, kummitus, outo, PAM, pää, seko, tuho, yö
In Päivän pohdinnat on 8 heinäkuu, 2008 at 9:39 ip
Yksi sana voi muuttaa kaiken – helvetti. Juu kyllä, kävin parturissa ja rakastan lopputulosta. Sain syödäkseni ja kaikki on muutenkin hyvin. Mutta nyt turvottaa. Pitänee ottaa Activia? Se kai se oli. Päätä jomottaa kuin olisin löynyt pääni seinään. Hetkinen! Niinhän minä tasan tarkkaan teinkin. Yleensä tuon saa sanoa vain kuvainnollisesti, mutta kerrankin voin sanoa sen ja tarkoittaa sitä – kirjaimellisesti. Minulla on kaunis mustelma otsassa, mutta mitä siitä onhan minulla kaulassa myös.
Huomenna on siivouspäivä. Pakko olla. Ei täällä sotkuista ole, mutta pölyt leijuu nurkissa ja villakoirat tukehtuvat, kun eivät mahdu liikkumaan. Tapan vanhat, jotta uusille tulisi elintilaa lisää. En taidakaan olla eläinystävällinen. No kaikkea ei voi saada. Sen takia haluan voittaa lotossa ainakin miljoonan ja ostaa uuden kodin meidän kolme henkiselle pienperheelle, jossa vierailee satunnaisesti muutamia yksilöitä. Soluelämä siis kunniaan!
Helvetin kummitus kuittaa ja toivottaa hyvää yötä niin silleille kuin afroillekin.
Ps. Kumautin todellakin pääni.
paine, riita, siivous, suuttumus
In Päivän pohdinnat on 6 heinäkuu, 2008 at 8:40 ap
Kaikenlaiset paineet purkautuvat toiset vain eritavalla kuin toiset. Esimerkiksi mies purkaa seksuaaliset tarpeensa itsetyydyttämällä jne. Mutta jos puhutaan vihasta tai suuttumuksesta, purkautuu paine eritavoin erilaisilla ihmisillä.
Esimerkiksi minun ollessa suuttunut alan siivoamaan ja olen vain kylmän hiljaa. Minusta se on paras tapa, vaikka ei tule puhuttua, mutta eipä synny riitojakaan. Toisaalta “mykkäkoulu” voi olla huono vaihtoehto, jos mietitään toista henkilöä. Huutaminen luonnollisesti on ilmaa puhdistava keino purkaa paineet, mutta lopputulos voi johtaa mihin tahanssa. Tilanne saattaa pahentua entisestään tai sitten istutaan sylikkäin pusuttelemassa.
Voisin alkaa siivota. Ainiin, aina siivous ei tarkoita minulle, että olen suuttunut, sillä olen myös siivousmaanikko… Käytännössä siivoan kerran päivässä. Pesen lattiat kerran viikossa ja pölyt pyrin pyyhkimään joka toinen päivä. Ilman tuota siivoamista meillä olisi tuhoton sotku. Yhdessä päivässä tiskejä on pino ja vaatteita on lattialla. Lisäksi pölykerros on laskeutunut television ja muiden huonekalujen päälle.
ajatukset, avaruus, ihminen, Messias, pissis, tiede, uskonto, weirdo, Yleinen, ystävät
In Päivän pohdinnat on 19 kesäkuu, 2008 at 7:25 ip
Kaikki alkaa aina pienestä, kasvaa isommaksi ja lopulta kaikki päättyy. Kuten maailmankaikkeus on lähtenyt joko alkuräjähdyksestä tai Jumalan kädestä. Kuitenkin pienestä jutusta. Missä sitä nyt mennään? Ihminen ei edes tiedä, kuinka iso avaruus on. Ja kaiken lisäksi avaruus laajenee kokoajan – tyhjiöön! Miten on mahdollista, että jokin kasvaa jonnekin, missä ei ole mitään? Mistä tulee uutta avaruutta?
Samalla kaavalla kuin alkuräjähdys ihmismieli kehittää kaikesta suurempaa. Alkuun on tunne, että jokin asia on vinossa. Hetken päästä mielessä liikkuu, mitä kummallisempia teorioita siitä, miten kaikki menee huonosti. Esimerkiksi kun kaverille soittaa ja hän ei vastaa. Alkuun miettii, että hän on varmaan vessassa tai jotain, mutta kun toistamiseen kaveri on vastaamatta huoli kasvaa. Olotilasta riippuen mietitään, onko kaveri unohtanut meidät vai kenties hän on jäänyt vessaan jumiin. Lopulta mietitään josko kaveri onkin joutunut onnettomuuteen ja jopa kuollut. Näin asioista syntyy isompia kuin ne ovatkaan.
Sama koskee myös suullista perinnettä: huhut, legendat, tarut ja myytit. Paras esimerkki on Jeesus Kristus. Kukaan ei voine kiistää, etteikö Jeesusta olisi ollut olemassa. Hänethän mainitsivat myös aikalaiset historioitsijat teoksissaan. Mutta miten on ihmetekojen laita? Jotkut Raamatun tulkitsijat sanovat ihmetekojen olevan kuvainnollisia, mikä helpottaakin uskomista Jeesukseen. Voisiko olla, että Jeesuksen jälkeen syntyneet ihmiset olivat kuulleet mahtavasta Messiaasta ja kehittäneet ihmeteot omasta päästään. Historia kuitenkin tunnetusti toistaa itseään.
Nykyisin osuvin esimerkki löytyy pissiksistä (pissaliisoista). Ensin on tyttö ja poika, jotka seurustelevat. Sitten kuvioihin astuu toinen tyttö, joka on mustasukkainen. Tästä kuviosta voi jo heti arvata, miten tulee käymään: toinen tyttö kertoo kavereilleen, kuinka tyttö pettää poikaa. Kaverit kertovat eteenpäin, kunnes kaikki tietävät siitä. Lopulta poika kuulee tästä ja jättää tytön. Toinen esimerkki on päin vastainen. Tyttö on katsellut yhtä poikaa ja kaverit ovat huomaneet tämän. Lopulta joku kavereista kertoo pojalle, että tyttö on ihastunut häneen. Poika pyytää tyttöä treffeille, mutta tyttö kieltäytyy. Miksi? Sen takia, että todellisuudessa hän ei ole ollut kiinnostunut pojasta.
Mautonta pohdintaa, joka lähti liikkeelle tuskaisen pyöräilyn aikana. Soitin poikaystävälleni, mutta en saanut kiinni. Hetken päästä soitin uudelleen ja kaava toistui. Lopulta poljin suurella vauhdilla hiki valuen kotiin. Avasin kotioven ja kuulin kuorsausta. Katsoinpa sitten sohvalle, jossa poikaystäni söpösti nukkui.
bi, fresko, homo, Nokia, seksi, uskonto
In Päivän pohdinnat on 12 kesäkuu, 2008 at 8:52 ap
Taas kerran minut ällikällä lyötiin. Avasin rakkaan puhelimeni ja siihen tulin tuttu kuva, jossa isä ottaa lapsen kädestä kiinni. Hetkinen! Isä ottaa lapsen kädestä kiinni – isähän siis auttaa lasta. Hän antaa turvan. Jossain on samankaltainen juttu, mutta missä. Aivan kuten Michalangelon fresko Vatikaaneissa. Jumala koskettaa Adamia ja tekee hänestä oikean ihmisen. Kummallista. Missä kaikkialla muualla uskonto vainoaa? No, antaa vainota.
Lueskelin joskus jotain artikkelia, jossa puhuttiin miesten ja naisten seksikumppaneista. Eli jos mies sanoo: “Vittu mä panin siel festareil ainaki yheksää muijaa”, tarkoittaa hän kolmea. Kun taas nainen sanoo: “Minulla on ollut kaksi seksikumppani”, tarkoittaa hän ainakin kuutta. Miesten kohdalla luku pitää jakaa kolmella ja naisten kohdalla kertoa kolmella. Päteeköhän tuo myös homoihin? Luultavasti tuo naisten osuus homoihin ja miesten osuus lesboihin… Biseksuaalit on väliinputoajia.
In Päivän pohdinnat on 8 kesäkuu, 2008 at 11:43 ap
Nyt se on ohi. Monen vuoden mittainen suhde rikkoontui. Olin juuri lähdössä salille ja soitin poikaystävälleni. Lopetettuani puhelu tajusin, että se oli tapahtunut. Olin luullut, että se on ikuista, mutta olin väärässä. Kaikkien näiden vuosien jälkeen se petti minut ja jätti yksin tähän julmaan maailmaan. Me kohtasimme vuosia sitten Karkkilassa kenkäkaupassa – se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Lopulta kiermuroiden kautta lähdimme kaksin kotiin. Kaikki meni hyvin, jopa äitini katsoi sen hyväksi. Olimme taukoamatta yhdessä niin koulussa kuin lomalla, mutta nyt se on lopullisesti ohitse. Jää hyvästi rakas Eastpack, olit hyvä reppu, parempaa en tule löytämään.
Kävin tänään äidin haudalla. Tänään miun äitini olisi täyttänyt 41 vuotta. Malmin hautausmaa on jännä paikka. Minun mielestä hautausmaan ei tavallaan kuuluisi olla mielyttävä paikka (eihän se ajatuksena olekaan). Kuitenkin Malmin hautausmaa on viihtyisä: oravia juoksentelee ymräriinsä, linnut visertää, kukat kukkivat ja kaikki on viimeisen päälle hoidettua. Se on kuin iso puisto. Jos kehtaisi, sinne olisi aivan mahtava mennä piknikille. Myönnetään se olisi halventavaa.
Add new tag, flirttaus, kebab, miehet
In Päivän pohdinnat on 7 kesäkuu, 2008 at 5:17 ip
Jokainen tietää pizzerioiden miehet ja kuinka he ovat kovia flirttaamaan – naisille. Poikkeus vahvistaa säännön. Kävelin tänään pyykkikassin kanssa pesutuvalle. Matkalla kohtasin ison karvaisen miehen. Hän hymyili minulle huolettomasti ja iski silmää. Hetken näytti, että hän olisi tulossa minua kohden, mutta toinen mies viittoi hänet sisälle pizzoja paistamaan.
Nykyisin tuohon olen jo tottunut, mutta alkuun se oli hämmentävää. Ensimmäisen kerran tajusin kebabmiehen flirttaavan minulle, kun olin hakemassa minulle ja poikaystävälleni ruokaa viereisestä pizzeriasta. Tuo mies oli kassakoneen takana. Hän kysyi ystävälliseen sävyyn, kuinka minulla menee. Sitten hän iski silmää. Kuumeisen vartin jälkeen hän toi minulle pizzoja ja katsoi minua kuin saalista. Kiitin ja lähdin nopeasti karkuun. Vähään aikaan en uskaltanut palata.
Selkeästi lähipizzeriani kebabmies on poikkeus, mikä vahvistaa säännön. Ainoa huonopuoli on se, että en halua käydä pizzalla kyseisen miehen takia. Joudun sen sijaan kävelemään huimat kaksi sataa metriä Hesburgerille.
Heseläski kuittaa.
In Päivän pohdinnat on 6 kesäkuu, 2008 at 9:57 ip
Näin on minun oma pieni blogini/sivustoni perustettu! Armoton tuuletus. <: Mie olen lievästi väsynyt päivän töistä ja muusta sähläämisestä, mutta koitanpa silti kirjoitella kaikkea turhaa. Ensimmäinen asia, joka olisi järkevää kertoa olisi, että kuka mie olen. Se kuitenkin saanee jäädä tältä päivältä. Kyllä mie sitten joskus jaksan kertoa, kun sen aika tulee. Luultavimmin huomenna.
Ei muuta kuin hyvää yötä ja huomenta. Lauantai odottaa nurkan takana, joten otan haasteen vastaan nukkumalla. <:
