Tylsyyttä kummenpaa

Istun koneella miettien, mitä voisin tehdä. Näin on oikeastaan kulunut koko päivä. Olen tylsistynyt. Olen miettinyt. Mutta kerta kaikkiaan kuolen tylsyyteen. Tahdon tekemistä. Tahdon töitä. Mutta kerta kaikkiaan ei löydy. Olen etsinyt. Olen soitellut. Mutta kerta kaikkiaan ei vastata.

Tosiaan minulla on noin 50 eri työhakemusta ja 20 oppisopimushakemusta ja yhdestäkään ei ole kuulunut vähään aikaan. Ainakaan kukaan ei voi syyttää minua yrittämisen puutteesta. Ottaa päähän kun joutuu istumaan kotona koko helvetin päivän toljottaen televisiota tai tietokonetta. Muuta tekemistä ei ole. Kukaan ei ole missään, jos ovat eivät kerkeä näkemään. Tahdon elämän takaisin. Kyllä minä kotonakin viihdyn, mutta pari viikkoa ilman töitä on vain liikaa. Tarvitsen aktiviteetteja, koska turhaudun ilman. En ole nyt edes jaksanut kirjoittaa, kun olen ollut liian turhautunut. Ja sen kyllä huomaa, koska kirjoitan niin paskasti kuin vain mahdollista.

Eilen BB:ssä Nino kyseli Raksulta hygienia-asioista. Kuinka ei uskalla myöntää huuhteleeko paikat vai ei? Myönnän, että oksettaa ajatus huuhtelemattomista paikoista, mutta ei siinä mitään hävettävääkään pitäisi olla. Ei aina voi huuhdella ja olla puhdas, mutta siihen silti mielestäni olisi hyvä pyrkiä. Tää oli tämä pakollinen BB- ja seksivuodatus tälle illalle.

Kakskymppisiä maassa ja FarmVille koukuttaa

Eilen tapahtui jotain outoa. Minulle ei ole käynyt niin yli kymmeneen vuoteen. Olin menossa ostamaan tupakkaa poikaystävälleni puolen yön jälkeen. Minulla oli rahaa 2,20 euroa, joten toivon että Shellillä myydään vielä pikkuaskeja L&M:ää. Puhuin ystäväni kanssa puhelimessa ja pysähdyin bussipysäkin kohdalla. Aloin nauraa hysteerisesti. Löysin 20 euroa maasta! Hahaa, olin rikas! Ostin ison askin tupakkaa ja vielä Coca-Colan sekä Pommac-pullon. Takaisin tullessa kiersin samaa reittiä takaisin ja syynäsin paikan uudelleen läpi. Kas kummaa 20 euroa! Hihkuin onnesta. Minusta se oli aivan käsittämätöntä, kuinka joillakin on vain rahaa heitellä.

Sitten eilen minä vihdoinkin suostuin liittymään Facebook:ssa FarmVilleen. Voin kertoa, että se on koukuttava peli. Olen nyt pelannut varmaan yhteensä 5 tuntia ja loppua ei näy, ainakaan vielä. Kaikki Facebookiin pelamaan Farmvilleä!!!

Muotifarkut vuodelta 2007

“Mitä syntyykään, kun laitetaan kaksi homoa suunnittelemaan
uusia muotifarkkuja illalla kuuden aikoihin, kun valmiiksi on jo
ollut tylsää. Voi sanoa, että tuloksesta huomaa mitä.

Farkut lähtee halvalla, vain 1000€

Aivan uniikit!”

Tällainen ilmoitus löytyi käsiini selaillessani vanhoja päiväkirjamerkintöjä. Tosiaan tästä on jo jonkin verran aikaa, kun poikaystäväni päätti repiä farkut pois päältäni (aivan kirjaimellisesti). Lopputuloksena syntyi hieman kulutetut farkut, jotka sitten laitettiin Irc-gallerian päiväkirjamerkintöihin “myyntiin”. Lähtöhintana oli kevyet 1000 euroa, mutta kukaan ei ole tähän päivään mennessä innostunut fashion -farkuista. No säästyivätpä minun käyttööni sitten.

Uutisissa pornoa ja homoja

Tylsyydessäni lueskelin uutisia HS.fi -sivustolta ja hieman muualtakin. Satuin törmäämään Sofia Oksasen kolumniin Ukrainan pornolaki, joka oli hyvin mielenkiintoinen. Itse olen huono lukemaan uutisia, enkä sen vuoksi ole koskaan ajantasalla mistään, mutta olihan tämä taas sivistävää. Pornolehtien hallussapidosta jopa kolmen vuoden vankeustuomio. Onneksi en omista ollenkaan pornolehtiä, niin en voisi saada siitä tuomiota. Huvittavinta kolumnissa oli lause: “Poikkeuksena on pornon käyttö “lääketieteellisiin tarkoituksiin”  Miten pornoa voidaan käyttää lääketieteellisiin tarkoituksiin. Potenssiongelmiinko? Mitä muita vielä olisi? Ainakin haluttomuus. Pian varmaankin Ukrainan jokaisella asukkaalla on potenssiongelmia ja haluttomuutta. Lääkkeenähän tähän toimivat loistavasti pornon katselu internetin ja pornolehtien kautta.

Sitten seuraavaksi löysin Sofia Oksasen hieman vanhemman kolumnin Homokuukausi ja totesin, että siinähän on perää. Itse ainakin olen toukokuussa aina innoissani Euroviisuista, kuten moni muukin homo. En toisaalta ymmärrä, mikä Euroviisuissa iskee homoihin. Jotenkin se musiikki, joka toistaa itseään vuodesta toiseen samoilla kliseillä ja se tunnelma. Ainahan Euroviisut toistavat itseään. Samat naamat pyörivät siellä ja musiikki on ennalta arvattavaa. Lisäksi voittajat on useimmiten arvattavissa. Ai kas kummaa voittiko Norja, mitä olikohan se vasta kolmas kerta. Juu, toukokuussa taisi olla todellakin myös Baltic Pride.

Enempää en taida uskaltaa raottaa uutisia, sillä en enää tiedä mitä vielä löydän. Voisin suosiolla unohtaa uutiset, sillä en kuitenkaan usko löytäväni mitään sivistävää tai hyödyllistä. Ainakin nyt tiedän, että Ukrainassa porno on kiellettyä ja että toukokuu on homokuukausi.

Vuodatusta ja laskemista

Minulla on ollut harvinaisen tylsä aamu, koska poikaystäväni nukkuu edelleen. Kello on kuitenkin 13.27!! En ole keksinyt mitään hyödyllistä tai kivaa tekemistä. Eilen katsoin BB:tä ja totesin sen olevan huonoin kausi tähän mennessä. Ainakin alkuvaikutelma on tällainen. Tosiaan ennen on ollut paljon enemmän tapahtumaa ja muuta tekemistä: kilpailuja, haasteita jne. Nyt ne ovat ryypänneet ensimmäisen viikon ja nyt tuijotellaan seiniä ja angstataan. Tavallaan hyvää viihdettä, mutta toisaalta minua ärsyttää kahtia jako. Ihan vain sen takia, että kummallakaan puolella (ei slummien eikä paratiisin) puolella tapahdu yhtään mitään. Sitten kaiken kruunaa tämä seksin harrastaminen siellä. Ihanko varta vasten sinne on kerätty puutteessa olevia ihmisiä ja heidät päästetään sviittiin harrastamaan seksiä. Eihän siinä ole mitään mieltä, eikä se minun mielestäni ole kauhean hyvää viihdettä. Mitä nyt äkkiseltään laskeskelen niin BB-Minna on touhunnut neljä kertaa talossa olonsa aikana.

No, siinä oli kunnolla BigBrother -vuodatukset. Nyt voin siirtyä valittamaan kaikesta muusta. Esimerkiksi siitä, etten keksi mitään tekemistä. Olen haaveillut siitä, että pääsisin siihen oppisopimuskoulutukseen ja voisin joskus avata oman yrityksen. Jotenkin se olisi hienoa. Minulla on jo kauniita suunnitelmia sisustuksesta ja kaikesta muusta sellaisesta. Tahtoo parturi-kampaajaksi!!!

Muutama huonopuoli haluamassani ammatissa piilee. Suurin ongelma on halukkaiden määrä ja jo ammatissaan olevien määrä. Jotenkin ihmettelen, kuinka kaikille muka riittää töitä. Parturi-kampaajia on hirveän paljon ja liikkeitäkin on tuhottomasti. Karkkilassa jossa asuu vajaa 9000 asukasta on noin 15 parturi-kampaamoa, mikä tekee 600 ihmistä per vuosi yhdelle kampaamolle. Se taas jaetaan ja kerrotaan, jotta saadaan keskiarvot kaikesta mahdollisesta. Lopputulos on että jokaiselle kampaamolle riittää 10 asiakasta per päivä. Onko se riittävän paljon? Kait se riittää pienessä kaupungissa, jossa on vuokrat pienempiä jne.

Ps. Tykkään laskemisesta. Laskeskelin juuri, kuinka paljon keskimäärin kampaamot saavat rahaa päivässä. Keskimäärin Karkkilassa kampaamo voisi tienata 2400 euroa viikossa eli 9600 euroa kuukaudessa. Tästä vähennetään sitten kaikki mahdolliset kulut. Jotenkin kuulostaa siltä, ettei se voi kannattaa pidemmän päälle.

Päivän tauko

Oli eilen hieman kiirettä. Aamusta piti käydä heti mummolassa syömässä ja siitä sitten hakemaan oma autohuollosta. Olin tyytyväinen saadessani sen takaisin. Lisäksi oli poikaystäväni synttärit, jotka eivät sinällään kyllä aiheuttaneet lisää vaivaa. Käytiin Flamingon läheisyydessä tuijottelemassa ilotulituksia. Ne olivat totaalisen surkeat. Ajankohta oli aivan väärä ja tulitus kesti muutaman minuutin, Odotin jotain suurempaa kuulemani perusteella: “Suomen korkeimmalta koskaan toteutettu ilotulitus ja pyroshow ampaisee
Sokos Hotel Flamingon katolta klo 20. Luvassa on upeita väriyhdistelmiä ja veikeää  tulen tanssia. Shown toteuttaa PST Pyrotechnics”  – Flamingon kotisivut. Missä oli pyroshow? En nähnyt sitä, eikä ilmeisesti kovin moni muukaan. Sisällä Flamingon Gold Dustissa oli sentään hyvä palvelu. Löytyi cocktail-tikkuja, sipsejä, salsakastiketta yms. Voi vain miettiä kuin aikani kulutin siellä.

Niin ja oloin torstaina tosiaan oopperassa. Così fan tutte oli erittäin hyvä. Se jotenkin meni paljon odotettua nopeammin. Ei siinä kyllä minun perseeni puutui totaalisesti. Lavasteet oli mahtavat, kuten yleensäkin ja laulajat hyviä. Yhden laulajan ääni oli vain heikohko, mikä harmitti välillä. Hänen äänensä oli nimittäin kaunein.

Autoton päivä ja oopperaa

Tänään meni kultamussukka sitten korjaukseen, kun ikkuna oli pipi. Menin korjaamolle aamulla vähän jälkeen seitsemän ja mies katsoi minua kysyvästi. “No mikäs on vialla?” hän kysyi minulta. Hetken aikaa mietin, sitten huidoin käsilläni ja koetin selittää. “Ikkuna on sellanen, ettei se aukee ja se johtuu taas siitä, että siihen murtauduttiin…”, selitin varmaan minuutin, kunnes korjaaja keskeytti ja sanoi ymmärtäneensä jo. Olin ylpeä itsestäni, koska sain miehen tajuamaan asiani – kyse kuitenkin oli autosta.

No se jäi sitten sinne ja minä lähdin talsimaan kotiinpäin. Tai paremmin sanottuna käytin julkisista liikennettä. Muistutin jälleen kerran itselleni, miksen pidä siitä. Metrossa haisee aina kaljalle ja junassa vielä lisäksi kuselle. Rakastan joukkoliikennettä! No huomenna pitäisi auton olla kunnossa, joten kaikki on varmaankin taas hyvin.

Tuossa tunnin päästä alkaa ooppera: Così fan tutte. Siinä on mukana Paolo Fanale, johon tutustuin äsken internetin välityksellä (eli Google). Olen aivan varma (tai ainakin 99%), että hän on homo. Ei tutkani voi erehtyä niin paljoa, toisaalta hän on ulkomaalainen, mikä luo hieman pelivaraa.

Niin sanottu homotutka on mielenkiintoinen asia… Jotenkin sellainen kehittyy hyvin ja jostain syystä sen jälkeen on ilmiselvää, kun kävelee kadulla kuka on hetero ja kuka homo (biseksuaaleja ei lasketa tähän, koska ne on vain ahneita!) Jotenkin homon tunnistaa eleistä ja ulkonäöstä, ainakin suurimmaksi osaksi. Joistakin huomaa jo lapsena, että kehitys tuo häntä homoseksuaalin suuntaan. Esimerkiksi kun minua miettii. Olin Ala-asteen kuudennella kun tahdoin olla malli ja pukeuduin tytöksi. Meikkasin välillä ja laitoin hiuksiani. Välillä tuli kausia, ettei mikään kelvannut, koska se ei ollut parasta jne. Joo, minä olin selkeä tapaus ja selkeennyin kokoajan.

Olen hyvin innoissani, että pääsen oopperaan. Siitä on nimittäin jo aikas kauan, kun olen viimeksi käynyt. Jostain syystä se on myös kauhean nautinnollista. Johtuu myös siitä, että rakastan korkealta laulamista jne. Voisin nyt vielä hieman valmistautua. Adios.

Snif.

Snif.

Snif-f…

Olen aivan väsynyt.

Snif, nenä vuotaa.

Kirjoitin paljon tänään,

siksi olen laiska – nyt.

Voisin raahautua,

peittojen alle.

Snif, huomiseen!

Työnhaku on rankkaa

Tänään kävin työkkärissä tylsistymässä, mutta ainakin sain sieltä puhtia hakea oppisopimuspaikkoja. Laitoin varmaan kymmeneen eri liikkeeseen vapaamuotoisen hakemuksen sähköpostilla, jos vaikka sattuisi tärppäämään. Jotenkin tuskastuttavaa pohdiskella, miten toisi itsestään hyvät puolet ilmi, kun alasta ei ole pahemmin ennakkoon kokemusta. No kirjoitin yhen tekstin ja toivon, että se poikii positiivisia katseita. Pakkohan jonkun on kiinnostuttava minusta.

Työvoimatoimisto on muutenkin tylsä paikka. Luulin, että saisin jo pikkuhiljaa rahaa tms. Mutta nyt joudunkin juoksemaan Kelaan, mikä sinänsä on oma pieni muotoinen prosessinsa, kun alan sen putiikin kanssa tappelemaan. Ehkä olisi helpointa varata aika ja mennä kiljumaan sinne. Sitten olisi vielä sosiaalitoimistonkin  kanssa tapeltava erilaisista toimeentuloon liittyvistä jutuista. En olisi uskonut ikinä, että lama vaikuttaisi minuunkin näin radikaalisti. En voi valittaa, sillä itsepä aikoinaan valitsin Rautakirja työnantajaksi, mikä selkeästi oli virhe. ( http://bl4ckwh1t3.wordpress.com/2009/08/29/tyonantajana-katastrofaalinen/ ) Jos olisin silloin jo tajunnut olla fiksu, minulla ei olisi näitä ongelmia nyt. Mutta kokemuksen kautta oppii, ettei kannata suostua riistoon. Siitä kun ei hyödy mitään, ei edes kiitosta.

Olenpas kärkkäällä päällä. No toisaalta, mitä muutakaan minulla on kuin aikaa valittaa. Työttömänä on tämä hyvä puoli, että aikaa riittää ties mihin. Jos minua huvittaa voin vaikka valvoa koko yön. Se on jotain aivan utopistista. Tähänkin tottuu yllättävän nopeasti. Saa nähdä kuinka töihin paluu sitten aikoinaan onnistuu…

Nyt voisin siirtyä keittiön puolelle valmistelemaan syötävää ja lukemaan homoeroottista Dorian Greyn muotokuvaa. En tunnu pääsevän ikinä yli tuosta kirjasta, josta sain mielenkiintoisen ja pervon ensivaikutelman. Adios amigos.

Kaipuu lomalle

Katselin tuossa aikani kuluksi vanhoja kuvia. Iski julmettu lomakuume. Myös hyviä muistoja pulpahti pintaan Rhodoksen kivisistä rannoista ja lämmöstä. Lisäksi ravintoloiden pitäjistä jotka koettivat puhua suomea. Tahdon takaisin etelän lämpöön. Ehkä sitten jo ensi kesänä tai syksynä voisi jälleen lähteä. Näin ainakin toivon.

Olin tosiaan reissussa hyvän ystäväni kanssa ja tuosta rannasta tuli meidän kantapaikka. Siellä sai rauhassa toilata ja olla. Lukuunottamatta yhtä kännistä nudistia, jos muistan nyt edes oikein.

Tuo tehtiin jossain vaiheessa matkaa. Alkuun ei meinannut tuottaa tulosta, kun meri aina huuhteli kivet pois. Lopulta kasasimme julmetun määrän kiviä ja lopputulos oli kaunis.