Melkein vuosi sitten viimeksi kirjoitin tänne. Lopetin kirjoittamisen, koska en vain enää jaksanut. Innostus loppui täysin ajanpuutteen myötä. En ole enää vähään aikaan kirjoittanut kunnolla ja saa nähdä, koska seuraavaksi kykenen kunnolla kirjoittamaan. Innostus loppui samantien, kun viimeinen vuosi lukiossa alkoi. Olin kahdeksan tuntia koulussa ja neljästä kuuteen tuntiin töissä lähes jokapäivä. Se pistää kynän matalaksi.
Nyt kuitenkin tuli kauhea vimma kirjoittaa. Vietän lomani viimeistä päivää ennenkuin taas menen takaisin töihin. Sitten onkin lähes vuosi putkeen töitä. Pääsin muuten pois lukiosta, joka oli sinänsä saavutus. Nyt tuntuu hyvin vapauttavalta, koska ei ole enää opiskelua. Saan keskittyä elämiseen, joka alkaa pikkuhiljaa tuottaa tulosta.
Oli jännä lueskella blogiani tässä vuoden jälkeen ja huomata, kuinka paljon olen kasvanut mieleltäni. Tai ainakin jotakin sinne päin. Osa asioista, joita pidin itsestään selvinä eivät olekaan sitä. Toivon mukaan jaksaisin nyt edes hieman kirjoittaa, koska tiedän tämän auttavan minua itseäni. Saan käsitellä asioita, joita en muuten kykenisi. Kirjoittaminen on jostain syystä helppo tapa rentoutua.
Mutta niin olen taas täällä. Hieman varttuneempana, mutta silti edelleen ihan teini-ikäsenä. Tai no, jokatapauksessa jotain sinnepäin.
