Arkisto 2009
BB, gay, hygienia, tylsyys
In 1 on 9 syyskuu, 2009 at 9:17 ip
Istun koneella miettien, mitä voisin tehdä. Näin on oikeastaan kulunut koko päivä. Olen tylsistynyt. Olen miettinyt. Mutta kerta kaikkiaan kuolen tylsyyteen. Tahdon tekemistä. Tahdon töitä. Mutta kerta kaikkiaan ei löydy. Olen etsinyt. Olen soitellut. Mutta kerta kaikkiaan ei vastata.
Tosiaan minulla on noin 50 eri työhakemusta ja 20 oppisopimushakemusta ja yhdestäkään ei ole kuulunut vähään aikaan. Ainakaan kukaan ei voi syyttää minua yrittämisen puutteesta. Ottaa päähän kun joutuu istumaan kotona koko helvetin päivän toljottaen televisiota tai tietokonetta. Muuta tekemistä ei ole. Kukaan ei ole missään, jos ovat eivät kerkeä näkemään. Tahdon elämän takaisin. Kyllä minä kotonakin viihdyn, mutta pari viikkoa ilman töitä on vain liikaa. Tarvitsen aktiviteetteja, koska turhaudun ilman. En ole nyt edes jaksanut kirjoittaa, kun olen ollut liian turhautunut. Ja sen kyllä huomaa, koska kirjoitan niin paskasti kuin vain mahdollista.
Eilen BB:ssä Nino kyseli Raksulta hygienia-asioista. Kuinka ei uskalla myöntää huuhteleeko paikat vai ei? Myönnän, että oksettaa ajatus huuhtelemattomista paikoista, mutta ei siinä mitään hävettävääkään pitäisi olla. Ei aina voi huuhdella ja olla puhdas, mutta siihen silti mielestäni olisi hyvä pyrkiä. Tää oli tämä pakollinen BB- ja seksivuodatus tälle illalle.
Facebook, FarmVille, raha
In Päivän pohdinnat on 9 syyskuu, 2009 at 11:31 ap
Eilen tapahtui jotain outoa. Minulle ei ole käynyt niin yli kymmeneen vuoteen. Olin menossa ostamaan tupakkaa poikaystävälleni puolen yön jälkeen. Minulla oli rahaa 2,20 euroa, joten toivon että Shellillä myydään vielä pikkuaskeja L&M:ää. Puhuin ystäväni kanssa puhelimessa ja pysähdyin bussipysäkin kohdalla. Aloin nauraa hysteerisesti. Löysin 20 euroa maasta! Hahaa, olin rikas! Ostin ison askin tupakkaa ja vielä Coca-Colan sekä Pommac-pullon. Takaisin tullessa kiersin samaa reittiä takaisin ja syynäsin paikan uudelleen läpi. Kas kummaa 20 euroa! Hihkuin onnesta. Minusta se oli aivan käsittämätöntä, kuinka joillakin on vain rahaa heitellä.
Sitten eilen minä vihdoinkin suostuin liittymään Facebook:ssa FarmVilleen. Voin kertoa, että se on koukuttava peli. Olen nyt pelannut varmaan yhteensä 5 tuntia ja loppua ei näy, ainakaan vielä. Kaikki Facebookiin pelamaan Farmvilleä!!!
farkut, fashion, IRC-galleria, muoti
In Kuvia matkanvarrelta on 7 syyskuu, 2009 at 9:00 ap
“Mitä syntyykään, kun laitetaan kaksi homoa suunnittelemaan
uusia muotifarkkuja illalla kuuden aikoihin, kun valmiiksi on jo
ollut tylsää. Voi sanoa, että tuloksesta huomaa mitä.
Farkut lähtee halvalla, vain 1000€
Aivan uniikit!”
Tällainen ilmoitus löytyi käsiini selaillessani vanhoja päiväkirjamerkintöjä. Tosiaan tästä on jo jonkin verran aikaa, kun poikaystäväni päätti repiä farkut pois päältäni (aivan kirjaimellisesti). Lopputuloksena syntyi hieman kulutetut farkut, jotka sitten laitettiin Irc-gallerian päiväkirjamerkintöihin “myyntiin”. Lähtöhintana oli kevyet 1000 euroa, mutta kukaan ei ole tähän päivään mennessä innostunut fashion -farkuista. No säästyivätpä minun käyttööni sitten.
euroviisut, Eurovision, homo, porno, pornolehdet, pride, Sofia Oksanen
In Päivän pohdinnat on 6 syyskuu, 2009 at 3:21 ip
Tylsyydessäni lueskelin uutisia HS.fi -sivustolta ja hieman muualtakin. Satuin törmäämään Sofia Oksasen kolumniin Ukrainan pornolaki, joka oli hyvin mielenkiintoinen. Itse olen huono lukemaan uutisia, enkä sen vuoksi ole koskaan ajantasalla mistään, mutta olihan tämä taas sivistävää. Pornolehtien hallussapidosta jopa kolmen vuoden vankeustuomio. Onneksi en omista ollenkaan pornolehtiä, niin en voisi saada siitä tuomiota. Huvittavinta kolumnissa oli lause: “Poikkeuksena on pornon käyttö “lääketieteellisiin tarkoituksiin” Miten pornoa voidaan käyttää lääketieteellisiin tarkoituksiin. Potenssiongelmiinko? Mitä muita vielä olisi? Ainakin haluttomuus. Pian varmaankin Ukrainan jokaisella asukkaalla on potenssiongelmia ja haluttomuutta. Lääkkeenähän tähän toimivat loistavasti pornon katselu internetin ja pornolehtien kautta.
Sitten seuraavaksi löysin Sofia Oksasen hieman vanhemman kolumnin Homokuukausi ja totesin, että siinähän on perää. Itse ainakin olen toukokuussa aina innoissani Euroviisuista, kuten moni muukin homo. En toisaalta ymmärrä, mikä Euroviisuissa iskee homoihin. Jotenkin se musiikki, joka toistaa itseään vuodesta toiseen samoilla kliseillä ja se tunnelma. Ainahan Euroviisut toistavat itseään. Samat naamat pyörivät siellä ja musiikki on ennalta arvattavaa. Lisäksi voittajat on useimmiten arvattavissa. Ai kas kummaa voittiko Norja, mitä olikohan se vasta kolmas kerta. Juu, toukokuussa taisi olla todellakin myös Baltic Pride.
Enempää en taida uskaltaa raottaa uutisia, sillä en enää tiedä mitä vielä löydän. Voisin suosiolla unohtaa uutiset, sillä en kuitenkaan usko löytäväni mitään sivistävää tai hyödyllistä. Ainakin nyt tiedän, että Ukrainassa porno on kiellettyä ja että toukokuu on homokuukausi.
BB, Big Brother, haaveet, laskeminen, parturi-kampaamo, seksi, vuodatus
In Päivän pohdinnat on 6 syyskuu, 2009 at 12:48 ip
Minulla on ollut harvinaisen tylsä aamu, koska poikaystäväni nukkuu edelleen. Kello on kuitenkin 13.27!! En ole keksinyt mitään hyödyllistä tai kivaa tekemistä. Eilen katsoin BB:tä ja totesin sen olevan huonoin kausi tähän mennessä. Ainakin alkuvaikutelma on tällainen. Tosiaan ennen on ollut paljon enemmän tapahtumaa ja muuta tekemistä: kilpailuja, haasteita jne. Nyt ne ovat ryypänneet ensimmäisen viikon ja nyt tuijotellaan seiniä ja angstataan. Tavallaan hyvää viihdettä, mutta toisaalta minua ärsyttää kahtia jako. Ihan vain sen takia, että kummallakaan puolella (ei slummien eikä paratiisin) puolella tapahdu yhtään mitään. Sitten kaiken kruunaa tämä seksin harrastaminen siellä. Ihanko varta vasten sinne on kerätty puutteessa olevia ihmisiä ja heidät päästetään sviittiin harrastamaan seksiä. Eihän siinä ole mitään mieltä, eikä se minun mielestäni ole kauhean hyvää viihdettä. Mitä nyt äkkiseltään laskeskelen niin BB-Minna on touhunnut neljä kertaa talossa olonsa aikana.
No, siinä oli kunnolla BigBrother -vuodatukset. Nyt voin siirtyä valittamaan kaikesta muusta. Esimerkiksi siitä, etten keksi mitään tekemistä. Olen haaveillut siitä, että pääsisin siihen oppisopimuskoulutukseen ja voisin joskus avata oman yrityksen. Jotenkin se olisi hienoa. Minulla on jo kauniita suunnitelmia sisustuksesta ja kaikesta muusta sellaisesta. Tahtoo parturi-kampaajaksi!!!
Muutama huonopuoli haluamassani ammatissa piilee. Suurin ongelma on halukkaiden määrä ja jo ammatissaan olevien määrä. Jotenkin ihmettelen, kuinka kaikille muka riittää töitä. Parturi-kampaajia on hirveän paljon ja liikkeitäkin on tuhottomasti. Karkkilassa jossa asuu vajaa 9000 asukasta on noin 15 parturi-kampaamoa, mikä tekee 600 ihmistä per vuosi yhdelle kampaamolle. Se taas jaetaan ja kerrotaan, jotta saadaan keskiarvot kaikesta mahdollisesta. Lopputulos on että jokaiselle kampaamolle riittää 10 asiakasta per päivä. Onko se riittävän paljon? Kait se riittää pienessä kaupungissa, jossa on vuokrat pienempiä jne.
Ps. Tykkään laskemisesta. Laskeskelin juuri, kuinka paljon keskimäärin kampaamot saavat rahaa päivässä. Keskimäärin Karkkilassa kampaamo voisi tienata 2400 euroa viikossa eli 9600 euroa kuukaudessa. Tästä vähennetään sitten kaikki mahdolliset kulut. Jotenkin kuulostaa siltä, ettei se voi kannattaa pidemmän päälle.
Così fan tutte, Flamingo, ilotulitukset, ooppera
In 1 on 5 syyskuu, 2009 at 12:00 ip
Oli eilen hieman kiirettä. Aamusta piti käydä heti mummolassa syömässä ja siitä sitten hakemaan oma autohuollosta. Olin tyytyväinen saadessani sen takaisin. Lisäksi oli poikaystäväni synttärit, jotka eivät sinällään kyllä aiheuttaneet lisää vaivaa. Käytiin Flamingon läheisyydessä tuijottelemassa ilotulituksia. Ne olivat totaalisen surkeat. Ajankohta oli aivan väärä ja tulitus kesti muutaman minuutin, Odotin jotain suurempaa kuulemani perusteella: “Suomen korkeimmalta koskaan toteutettu ilotulitus ja pyroshow ampaisee
Sokos Hotel Flamingon katolta klo 20. Luvassa on upeita väriyhdistelmiä ja veikeää tulen tanssia. Shown toteuttaa PST Pyrotechnics” – Flamingon kotisivut. Missä oli pyroshow? En nähnyt sitä, eikä ilmeisesti kovin moni muukaan. Sisällä Flamingon Gold Dustissa oli sentään hyvä palvelu. Löytyi cocktail-tikkuja, sipsejä, salsakastiketta yms. Voi vain miettiä kuin aikani kulutin siellä.
Niin ja oloin torstaina tosiaan oopperassa. Così fan tutte oli erittäin hyvä. Se jotenkin meni paljon odotettua nopeammin. Ei siinä kyllä minun perseeni puutui totaalisesti. Lavasteet oli mahtavat, kuten yleensäkin ja laulajat hyviä. Yhden laulajan ääni oli vain heikohko, mikä harmitti välillä. Hänen äänensä oli nimittäin kaunein.
auto, Così fan tutte, homotutka, ooppera, Paolo Fanale
In Päivän pohdinnat on 3 syyskuu, 2009 at 4:30 ip
Tänään meni kultamussukka sitten korjaukseen, kun ikkuna oli pipi. Menin korjaamolle aamulla vähän jälkeen seitsemän ja mies katsoi minua kysyvästi. “No mikäs on vialla?” hän kysyi minulta. Hetken aikaa mietin, sitten huidoin käsilläni ja koetin selittää. “Ikkuna on sellanen, ettei se aukee ja se johtuu taas siitä, että siihen murtauduttiin…”, selitin varmaan minuutin, kunnes korjaaja keskeytti ja sanoi ymmärtäneensä jo. Olin ylpeä itsestäni, koska sain miehen tajuamaan asiani – kyse kuitenkin oli autosta.
No se jäi sitten sinne ja minä lähdin talsimaan kotiinpäin. Tai paremmin sanottuna käytin julkisista liikennettä. Muistutin jälleen kerran itselleni, miksen pidä siitä. Metrossa haisee aina kaljalle ja junassa vielä lisäksi kuselle. Rakastan joukkoliikennettä! No huomenna pitäisi auton olla kunnossa, joten kaikki on varmaankin taas hyvin.
Tuossa tunnin päästä alkaa ooppera: Così fan tutte. Siinä on mukana Paolo Fanale, johon tutustuin äsken internetin välityksellä (eli Google). Olen aivan varma (tai ainakin 99%), että hän on homo. Ei tutkani voi erehtyä niin paljoa, toisaalta hän on ulkomaalainen, mikä luo hieman pelivaraa.
Niin sanottu homotutka on mielenkiintoinen asia… Jotenkin sellainen kehittyy hyvin ja jostain syystä sen jälkeen on ilmiselvää, kun kävelee kadulla kuka on hetero ja kuka homo (biseksuaaleja ei lasketa tähän, koska ne on vain ahneita!) Jotenkin homon tunnistaa eleistä ja ulkonäöstä, ainakin suurimmaksi osaksi. Joistakin huomaa jo lapsena, että kehitys tuo häntä homoseksuaalin suuntaan. Esimerkiksi kun minua miettii. Olin Ala-asteen kuudennella kun tahdoin olla malli ja pukeuduin tytöksi. Meikkasin välillä ja laitoin hiuksiani. Välillä tuli kausia, ettei mikään kelvannut, koska se ei ollut parasta jne. Joo, minä olin selkeä tapaus ja selkeennyin kokoajan.
Olen hyvin innoissani, että pääsen oopperaan. Siitä on nimittäin jo aikas kauan, kun olen viimeksi käynyt. Jostain syystä se on myös kauhean nautinnollista. Johtuu myös siitä, että rakastan korkealta laulamista jne. Voisin nyt vielä hieman valmistautua. Adios.
joutavuus, laiskuus, sekavuus
In Päivän pohdinnat, Tekstejä on 2 syyskuu, 2009 at 11:38 ip
Snif.
Snif-f…
Olen aivan väsynyt.
Snif, nenä vuotaa.
Kirjoitin paljon tänään,
siksi olen laiska – nyt.
Voisin raahautua,
peittojen alle.
Snif, huomiseen!
Elinkeino- ja työvoimatoimisto, lama, Rautakirja, työttömyys
In Päivän pohdinnat on 1 syyskuu, 2009 at 11:37 ap
Tänään kävin työkkärissä tylsistymässä, mutta ainakin sain sieltä puhtia hakea oppisopimuspaikkoja. Laitoin varmaan kymmeneen eri liikkeeseen vapaamuotoisen hakemuksen sähköpostilla, jos vaikka sattuisi tärppäämään. Jotenkin tuskastuttavaa pohdiskella, miten toisi itsestään hyvät puolet ilmi, kun alasta ei ole pahemmin ennakkoon kokemusta. No kirjoitin yhen tekstin ja toivon, että se poikii positiivisia katseita. Pakkohan jonkun on kiinnostuttava minusta.
Työvoimatoimisto on muutenkin tylsä paikka. Luulin, että saisin jo pikkuhiljaa rahaa tms. Mutta nyt joudunkin juoksemaan Kelaan, mikä sinänsä on oma pieni muotoinen prosessinsa, kun alan sen putiikin kanssa tappelemaan. Ehkä olisi helpointa varata aika ja mennä kiljumaan sinne. Sitten olisi vielä sosiaalitoimistonkin kanssa tapeltava erilaisista toimeentuloon liittyvistä jutuista. En olisi uskonut ikinä, että lama vaikuttaisi minuunkin näin radikaalisti. En voi valittaa, sillä itsepä aikoinaan valitsin Rautakirja työnantajaksi, mikä selkeästi oli virhe. ( http://bl4ckwh1t3.wordpress.com/2009/08/29/tyonantajana-katastrofaalinen/ ) Jos olisin silloin jo tajunnut olla fiksu, minulla ei olisi näitä ongelmia nyt. Mutta kokemuksen kautta oppii, ettei kannata suostua riistoon. Siitä kun ei hyödy mitään, ei edes kiitosta.
Olenpas kärkkäällä päällä. No toisaalta, mitä muutakaan minulla on kuin aikaa valittaa. Työttömänä on tämä hyvä puoli, että aikaa riittää ties mihin. Jos minua huvittaa voin vaikka valvoa koko yön. Se on jotain aivan utopistista. Tähänkin tottuu yllättävän nopeasti. Saa nähdä kuinka töihin paluu sitten aikoinaan onnistuu…
Nyt voisin siirtyä keittiön puolelle valmistelemaan syötävää ja lukemaan homoeroottista Dorian Greyn muotokuvaa. En tunnu pääsevän ikinä yli tuosta kirjasta, josta sain mielenkiintoisen ja pervon ensivaikutelman. Adios amigos.
kuvaaminen, loma, muistot, ranta, rhodos, sydän
In Kuvia matkanvarrelta on 1 syyskuu, 2009 at 9:00 ap
Katselin tuossa aikani kuluksi vanhoja kuvia. Iski julmettu lomakuume. Myös hyviä muistoja pulpahti pintaan Rhodoksen kivisistä rannoista ja lämmöstä. Lisäksi ravintoloiden pitäjistä jotka koettivat puhua suomea. Tahdon takaisin etelän lämpöön. Ehkä sitten jo ensi kesänä tai syksynä voisi jälleen lähteä. Näin ainakin toivon.
Olin tosiaan reissussa hyvän ystäväni kanssa ja tuosta rannasta tuli meidän kantapaikka. Siellä sai rauhassa toilata ja olla. Lukuunottamatta yhtä kännistä nudistia, jos muistan nyt edes oikein.
Tuo tehtiin jossain vaiheessa matkaa. Alkuun ei meinannut tuottaa tulosta, kun meri aina huuhteli kivet pois. Lopulta kasasimme julmetun määrän kiviä ja lopputulos oli kaunis.
kirje, rakkaus, söpöys, työpaikat
In Päivän pohdinnat on 31 elokuu, 2009 at 4:30 ip
Joo, tänään on ihan hyvä päivä. Hieman olen kärttyinen (on nimittäin se aika taas kuukaudesta…) En oikeastaan ole vielä tehnyt mitään, mutta kovasti koetan. Ehkä kohta puoliin jaksan alkaa laittaa itseäni kuntoon, jotta uskallan lähteä ihmisten ilmoille. Ei ole kuulunut mitään oppisopimus- tai työpaikoista. Huomenna tai miksei jo tänään illallakin, voisin laittaa taas uusia vetämään. Tää poika haluaa nimittäin töitä, jotta saa rahaa. Sillä sitten voi, vaikka ostaa mitä. ;)
Tänään en ole pahemmin kerennyt lukea Dorian Greyn muotokuvaa, mutta olen edelleen sitä mieltä, että se on täysin homoeroottista tavaraa. Vähän kuten Nalle Puh yms.
Ainiin, poikaystäväni jätti minulle kirjeen, joka oli ihana:
“Moi kulta!
Herättele mut puol neljän aikoihin vaikka. – -
En löytänyt kynää (en jaksanut etsiä) niin päätin tähän kirjoitella.
Rakastan sinua kultamussu. Sori kun oon ollut tänää kiree. Oon vaa nii prkl väsynyt eikä silleen uni tuu.
Tui tui :)”
Se oli ihanan söpö. Nyt lentelen hetken taivaissa, kunnes joudun vessaan hiuksiani laittamaan.
bongailu, kuvaaminen, laivat, M/S Orchestra
In Kuvia matkanvarrelta on 31 elokuu, 2009 at 9:00 ap
Meillä oli kesällä poikaystäväni kanssa taipumus bongailla laivoja satamassa. Parista mahtavimmasta en löytänyt enää kuvia. Näimme maailma kymmenenneksi suurimman risteilyaluksen, joka oli aivan uskomattoman hieno. Muistaakseni nimi oli M/S Orchestra.
Tämän laivan kuvasi poikaystäväni. Laivan nimi on muistaakseni M/S Century. Se on noin 250 metriä pitkä ja korkeutta löytyy hieman yli 32 metriä. Kiitettävän kokoinen tämäkin on, mutta esimerkiksi M/S Orchestra, oli lähemmäksi 500 metriä pitkä. Ellei reilusti ylikin…
Dorian Greyn muotokuva, drag queen, gay, miss drag queen 2009, muistot
In Päivän pohdinnat on 30 elokuu, 2009 at 8:00 ip
Nyt kun on syksy jo tulossa kovaa vauhtia, tai ainakin lehdet kellastuvat, niin satuinpa muistelemaan viime kevättä. Tavallaan niin ankeaa aikaa kuin se olikin, kun joutui olemaan poikaystävästä paljon erossa, niin silti löytyy hyviä asioita. Parasta oli ensimmäinen kerta Miss Drag Queen -kisoissa. Se oli hauskaa, vaikka olikin aikas ulalla suurimman osan aikaa. Kieltämättä olin kaunis, sitä ei voine kukaan kiistää. Ja lisäksi sain kehuja.
Loppuun tein tottakai spagaatin, jotta sain jokin asteista huomiota itselleni. Tuon jälkeen paikat olivat kipeät, koska olin harjoitellessani reväyttänyt paikat. Pakkohan ne oli kuitenkin reväyttää uudelleen ja hymyillä kauniisti. Eikä korkkareitakaan voinut hylätä illan aikana kertaakaan. Toivon hartaasti, että pääsen myös ensi vuonna tuonne mukaan. Tällä kertaa olisin jo astetta kokeneempi ja saattaisi esityskin näyttää paremmalta.
Juu, tämä päivä meni muistellessa sitä sun tätä ja keittiössä tehdessä ruokaa. Mutta ei niistä sen enempää, sillä minun ruuanlaittotaidot eivät ole maailman parhaimmat. Ainakaan poikaystävän ilmeiden perusteella. Ruokaa laittaessa jaksoin lukea hieman Dorian Greyn muotokuvaa eteenpäin, mikä mielestäni oli hieman jopa homoeroottista. En tiedä olenko vain niin pervo vai miksi kuvittelen tällaista. Kuitenkin alussa Dorianin kauneutta ylistetään kahden vanhemman miehen toimesta jne. Joo, nyt selvisi – olen pervo.
Korkeasaari, lintu, riikinkukko, tukaani
In Kuvia matkanvarrelta on 30 elokuu, 2009 at 9:00 ap
Kävimme Korkeasaaressa poikaystäväni ja yhden ystävämme kanssa bongailemassa eläimiä. Minä lähinnä onnistuin löytämään paljon erilaisia lintuja. Tässä pari parasta kuvaa linnuista. Kiitokset urheille lintumalleilleni.
Ihmettelen syvästi, että tuo riikinkukko suostui kuvattavaksi näin läheltä. Joka tapauksessa on julmetun kaunis lintu.
Tämä kyseinen lintu eli tukaani oli hauska. Se piiloutui omaan asumukseensa syömään.
kirjoittaminen, kustannusyhtiö, opiskelu, oppisopimus
In Päivän pohdinnat on 29 elokuu, 2009 at 6:05 ip
Työttömyys tekee yllättävän hyvää aivoille. Olen taas jaksanut aloittaa kirjoittamisen. Ainakin jollakin tasolla. Eilen viimeistelin yhden yli 100 sivuisen tekstin ja lähetin sen tarkastettavaksi. Eihän se pitkä ole, mutta luultavasti pitenee lähes sadalla sivulla vielä, kun saan sen tarkastuksesta. Nyt siinä on lähinnä juoni. Miljöö kuvaukset ja henkilökuvat puuttuvat tekstistä vielä aika totaalisesti, mutta siitä on hyvä jatkaa. Sitten koetankin lähettää sitä kustannusyhtiölle.
Tänään olen miettinyt opiskelua ja töitä aikas paljon. Lukion päättäneenä minulta kysellään, koska haen yliopistoon jne. En vain ole yhtään lukemisintoinen. Olen nyt vakaasti päättänyt löytää oppisopimuspaikan, jotta voin toteuttaa yhden haaveistani ja oppia parturi-kampaajaksi. Tavallaan tiedän, että kykenisin johonkin muuhunkin. Toisaalta tarvitaan parturi-kampaajankin ammatissa tietoa ja taitoa, jotta voi olla hyvä. Jos oppisopimuspaikkaa en löydä tässä parin kuukauden sisällä, menen suosiolla ammatilliseen koulutukseen kahdeksi vuodeksi.
Tästä on hyvä jatkaa iltaa kuunnellen Laura Branigania.
ankeus, kioskityö, Rautakirja, työ, työnantaja, työttömyys
In Päivän pohdinnat on 29 elokuu, 2009 at 1:27 ap
Tämä on hyvin vapauttavaa tavallaan. Toisaalta aivan karmean ahdistavaa. Jäin työttömäksi viikko sitten. Juuri kun olin rutinoitunut ja olin kioskissani loistelias. Osasin kaiken mahdollisen ja opettelin kokoajan uutta, jos huomasin jotain puuttuvan tiedoistani.
Sitten saapui perjantai synkkine pilvineen luokseni. Ensin aluemyyntipäällikkö astui sisään ja hänen perässään tarkastaja. Hetken aikaa hieraisin silmiäni, kun kuulin saavani potkut. Ensin en tajunnut, mistä he puhuivat ja sitten minulle riitti. Ensin syyttivät ihan oikeista asioista, jotka voin myöntää. Olin niin tehnyt ja tiesin, etten olisi saanut. Mielestäni asiat olivat mitättömiä ja turhanpäiväistä nipotusta. Niin monen muunkin mielestä. Lopulta syykseni sysättiin kaikki mahdolliset raha-asiat ja hävikit sum muut. Siinä vaiheessa pinna paloi ja kirkkaasti. Voin kertoa, että olen tyytyväinen päästessäni eroon Rautakirjasta. Se on minun mielipiteeni.
En pelkästään potkujen takia ole katkera Rautakirjaa kohtaan. Voisin sanoa, että se oli vain piste i:n päälle. Se vahvisti käsitykseni Rautakirjan toiminnasta. Minusta on väärin, että kioskeissa työskentelee niin mahtavia ihmisiä ja heitä sorretaan. Töitä on aivan liian paljon ottaen huomioon työntekijöiden määrän. Meidän kioskissamme oli neljä työntekijää. Töitä mitä piti tehdä oli lähes 20 eri ammatin verran. Rautakirjalla työskelyyn liittyy mm. Veikkauksen, Toton ja Postin osaaminen. Lisäksi tarvitaan tietotaitoja YTV:n, Lippupisteen ja Lippupalvelun toiminnasta. Tarjoudut toimimaan siivoojana, pelinvalvojana, vahtimestarina ja järjestyksen valvojana. Eikä se riitä. Sinun pitää osata pitää huolta paperisotkuista ja rahaliikenteestä. Tilauksia tehtäessä huolehdit myös siitä, ettet aiheuta hävikkiä. Vastuu on suuri, mutta siitä saatu kiitos on aivan liian pieni.
Tavallaan melkein 10 euroa tunnilta kuulostaa hyvältä. Siihen sitten vielä lisät päälle. Iltalisä on hieman alle euron tunnilta ja pyhinä saat hyvällä tuurilla tuplaliksan. Jos olet oikein ahkera, kuten minä olin yhdessä vaiheessa ja tein hieman yli 200 tuntia kuukaudessa. Voin sanoa, että silloin voit jopa saada 1800 euroa käteen. Mutta se ei ole sen arvoista.
Kioskilla saatat saada silloin tällöin kiitosta asiakkailta, mutta samaa ei voida sanoa korkeammista tahoista. Jostain syystä he unohtavat työläisensä. Esimerkiksi vessassa käynti ja syöminen on mahdotonta työaikana. Yksin ollessa kioskissa lähes kahdeksan tuntia tulee välttämättä joskus hätä. Sitä ei voi välttää. Siihen ei kuitenkaan ole ratkaisua, sillä kioskia ei kykene laittamaan kiinni. Asiakkaita käy sen verran tiuhaan tahtiin. Toinen ongelma on syöminen. Aamuvuorossa ei tule kysymykseenkään, että voisi rauhassa koettaa syödä. Hyvällä tuurilla onnistuu suklaapatukan tai jonkun pienen leivän haukkaaminen töiden lomassa. Seuraavaksi kerkeää ruokaa ajattelemaan iltapäivällä, kun on kotiin pääsemässä. Iltavuorossakaan syöminen ei sinällään lukeudu työaikaan, mutta järkihän sanoo, että pakko on syödä.
Henkilökohtaisesti tykkäsin olla kioskissa töissä, mutta inhosin Rautakirjan pihiä toimintaa ja työntekijöiden sorsimista. Vaikka työ onkin opiskelijalle sopivaa ja joustavaa, en suosittele sitä. Vähemmälläkin saattaa itsensä loppuun. Kuten eräs entinen kioskin esimies palautteessaan sanoi: “En suosittele Rautakirjaa työnantajana kenellekään.” Olen täysin samaa mieltä hänen kanssaan. Toivon, että joskus joku/jotkut saavat Rautakirjan johdon ymmärtämään, kuinka paljon he kiduttavat työntekijöitään!
(Huomautan toki, että tämä on vain minun mielipiteeni.)
elämä, tilannekatsaus, työ
In Päivän pohdinnat on 5 elokuu, 2009 at 5:35 ip
Huomenta jälleen,
tämä tietokoneen käyttö kirjastossa on aivan katastrofaalista. Ensinäkin aika on kauhean rajattu ja toiseksi näppäimistö on suoraan helvetistä. Arviolta sellaiset 15 vuotta vanha näppäimistö. Ja sen kyllä huomaa ja tuntee. Omasta tietokoneesta ei ole tietoa. Sen saa sitten joskus takaisin korjattuna.
Eli elän ilman tietokonetta, mikä sinällään ei ole haastavaa. Ainoat hankaluudet liittyvät laskujen maksamiseen ja sähköpostin tarkistamiseen; asioihin mihin olennaisesti olen tottunut konetta käyttämään päivittäin. Töissä sen sijaan sain vihdoin haluamani läpi eli pääsin esimieheksi. Toisin sanoen pääsen toteuttamaan perfektionistisuuttani. Saas nähdä, kuinka nopeasti pulju kaatuu kuin seinään. Odotan todella innolla tulevia kuukausia.
Vielä muuta… Eipä oikeastaan. Elämä pyörii poikaystävän ja töiden välillä. Muuhun aika ei toistaiseksi millään riitä. Eikä se minua haittaa, sillä rakastan poikaystävääni ja pidän työstäni. Periaatteessa kaikki on kunnossa. Tietenkin pientä hienosäätöä on aina tehtävä pääkoppansa kanssa, mutta sitä varten on psykologit, psykiatrit yms.
Ja aika loppuu aivan kohta, joten näkemisiin!
kasvu, kirjoittaminen, loma, työ
In Päivän pohdinnat on 5 heinäkuu, 2009 at 7:29 ip
Melkein vuosi sitten viimeksi kirjoitin tänne. Lopetin kirjoittamisen, koska en vain enää jaksanut. Innostus loppui täysin ajanpuutteen myötä. En ole enää vähään aikaan kirjoittanut kunnolla ja saa nähdä, koska seuraavaksi kykenen kunnolla kirjoittamaan. Innostus loppui samantien, kun viimeinen vuosi lukiossa alkoi. Olin kahdeksan tuntia koulussa ja neljästä kuuteen tuntiin töissä lähes jokapäivä. Se pistää kynän matalaksi.
Nyt kuitenkin tuli kauhea vimma kirjoittaa. Vietän lomani viimeistä päivää ennenkuin taas menen takaisin töihin. Sitten onkin lähes vuosi putkeen töitä. Pääsin muuten pois lukiosta, joka oli sinänsä saavutus. Nyt tuntuu hyvin vapauttavalta, koska ei ole enää opiskelua. Saan keskittyä elämiseen, joka alkaa pikkuhiljaa tuottaa tulosta.
Oli jännä lueskella blogiani tässä vuoden jälkeen ja huomata, kuinka paljon olen kasvanut mieleltäni. Tai ainakin jotakin sinne päin. Osa asioista, joita pidin itsestään selvinä eivät olekaan sitä. Toivon mukaan jaksaisin nyt edes hieman kirjoittaa, koska tiedän tämän auttavan minua itseäni. Saan käsitellä asioita, joita en muuten kykenisi. Kirjoittaminen on jostain syystä helppo tapa rentoutua.
Mutta niin olen taas täällä. Hieman varttuneempana, mutta silti edelleen ihan teini-ikäsenä. Tai no, jokatapauksessa jotain sinnepäin.
