Vajoat yksinäisenä pitkän päivän jälkeen. Sänky syö sinut varoittamatta . Kuuntelet yläkerrasta kuuluvia ääniä, kunnes nukahdat levottomaan uneen. Pyörit unissasi ympyrää ja itket tietämättä. Aamulla vain heräät ja katsot pilvistä taivasta. Mielialasi vaipuu syvälle synkkyyden tuolle puolen. Itket epätoivoisena, etkä tiedä miksi. Itkeminen sattuu, eikä se tuo lohtua.
Unissasi näet äitisi, joka katsoo sinua pettyneenä. Äitisi itkee ja kääntää selkänsä sinulle. Aamulla muistat unen ja vajoat kyyneliin. Ne syövät sinua sisältä päin. Et muista syödä, hädin tuskin juot. Kuihdut silmissä ja muutat itseäsi huonompaan suuntaan. Unohdat ystäväsi. Luulet näkeväsi valoa tunnelin päässä, mutta se on harhaa.
Pelkäät valmiiksi yötä, jolloin kauhu astuu tummiin pukeutuneena eteesi. Valvot ja lopulta tunnet kuinka tiput pimeyteen. Alkuun jaksat yrittää nousta, mutta lopulta lannistut. Herätessäsi olet tuskan hiestä märkä. Katsot peiliin ja näet itsesi. Luuranko katsoo peilistä hymyillen ja suljet silmät.
Kuukausia kuluu ja kuihdut entisestään. Lopulta rakkaasi tulee luoksesi ja löytää sinut lattialta. Hän polvistuu eteesi ja ottaa sinut kädelleen. Rakkaasi puhaltaa sinua hennosti ja hajoat tuhkaksi. Olet tuhkaa, eikä kukaan enää näe sinua. Päivät ja yöt kuljet keskuudessamme, mutta elät ainoastaan muistoissamme.
olet runoilija, maalari, säveltäjä…olet oikea ihminen
Kiitos. Maalari?
maalari, koska osaat maalata kirjaimilla maisemia elämästä ja olen kateellinen koska en itse osaa ja sävellät samalla tavalla; kauniita sanoja peräjälkeen että siitä tulee kaunis sinfonia.
Juuri sitähän sinä teet. Käytät kauniita verbejä, jotka soljuvat.
kiitos! olet ystävällinen. osaat käyttää sanoja joita runolijat vain löytävät ja lausujat tunnistavat. olen itse vain tarinankertoja, en kuten sinä, runoilija. kiitos kumminkin. se lämmitti itseasiassa kovasti tuo kommentisi. elo