Oli keskiviikkoiltapäivä, istuin junassa. Syysloma oli juuri alkanut ja olin menossa Jyväskylään Helin luokse. Hän ei vain vielä tiennyt, että olin jo matkalla. Junassa istuminen oli tylsää, kävin syömässä ruokavaunussa ja istuskelin yksikseni kuunnellen musiikkia. Nukahdin jossain vaiheessa matkaa, ja kun heräsin, soitin Helille, että olin tulossa.
Jyväskylä, katselin paikkaa hieman kummastuneena. Se oli pieni, olin tottunut Helsinkiin ja olin jo alkanut ajatella, että kaikki isot kaupungit ovat Helsingin kokoisia – tyhmä ajatus.
Heli käveli minua vastaan asemalle ja siitä sitten lähdimme hänen kotiinsa päin. Heli avasi oven, ja ensimmäisenä silmään sattui piano, josta hän oli puhunut. Asunto oli erittäin mukava lukuun ottamatta pientä vessaa, jonka vessanpönttö näytti siltä kuin olisi homeessa.
Elokuvia, paljon elokuvia. Katselimme niitä oikeastaan läpi yön ja päivät. Näytin hänelle kaikkia lempielokuviani. Välillä sopivissa väleissä kävimme ulkona riehumassa ja Heli opetti minua soittelemaan melodioita pianolla. Oli kivaa huomata, että kykenin siihen. Näin toki myös Helin opiskelukavereita.
Näin meni nopeasti pari päivää lomastani Helin luona. Minun oli tarkoitus lähteä aamulla junalla kohti Joensuuta. Heli oli lähtenyt luennolle ja minä istuskelin hänen asunnossa. Katselin sotkua, jonka olimme saaneet aikaan ja päätin siivota. Tein oikeastaan suursiivouksen. Lähdin Helin luota ennen kuin hän tuli kotiin.
Pysähdyin Viinijärvellä, joka oli hieman ennen Joensuuta. Juna pysähtyi ja astuin ulos. Aloin palata taas jälleen maanpinnalle. Ajatella, että jossain päin Suomea ei ollut juna-asemaa. Se oli tavallaan junapysäkki, samankaltainen kuin Helsingin bussipysäkit. Katselin hieman ympärilleni ja löysin pian etsimäni. Isän äiti eli toinen mummoni oli odottamassa minua.
En muistanut häntä ollenkaan. En ollut nähnyt häntä sen jälkeen, kun olin täyttänyt yhden. Mummoni puhkesi kyyneliin, melkein kyyneleet tarttuivat minuunkin. En ollut tavannut häntä, sillä äitini ei ollut sietänyt häntä, eivätkä sen paremmin isovanhempanikaan äidin puolelta. Nyt olin kuitenkin lähtenyt salaa kiertelemään Suomen halki. Isovanhempani olettivat minun olevan isäni luona.
Mummoni kuitenkin rauhoittui ja saimme mentyä autoon. Siitä suuntasimme kohti mummon mökkiä. Ja mökki se todella olikin. Pienehkö talo keskellä ei mitään, vieressä aitta ja savusauna.
Ilta menikin jutellessa ja tutustuessa. Isäni veli oli siellä myös lapsensa kanssa. Serkkupoika, Kaius, oli yhdeksän vuotta ja hänen kanssaan oli kiva tehdä sitä ja tätä. Pelata pelejä ja soitella pianoa. Myöhään yöllä menimme savusaunaan. Alkuun minua ahdisti. En ollut käynyt saunassa pitkään aikaan, ihan vain sen takia, että kammosin lämpöä. Se tuotti ilkeitä muistoja.
Lauantaiaamu lähti nopeasti käyntiin ympäriinsä hosuen. Piti pakata kaikki tavarat ja hyvästellä mummo. Lähdin isän veljen kanssa kohti Helsinkiä. Sanottakoon, että se oli nopein matka, jonka koskaan tein ja tulen tekemään Joensuusta Helsinkiin, alle kolmessa tunnissa.
