Eilen eräs vanha rouva tuli luokseni ja katsoi minua syvälle silmiin kysyen: “Rakastatko sinä minua?” Vastasin myöntävästi, jolloin hän kysyi: “Mutta rakastatko vain minua?” Tuohon vastasin ympäripyöreästi ja sanoin rakastavani useita eri ihmisiä eritavoin. “Miksei kukaan rakasta vain minua? Minä olen niin yksin”, nainen surkutti ja lähti pois.
Kauhean surullinen tapaus hän oli, mutta ei kai ketään rakasteta yksin, eihän? Tai no mistä minä sen voisin tietää, mutta kuulostaa tyhmältä. Rakkautta nimittäin on monenkaltaista: sisarusrakkautta, ystävyysrakkautta, eläinrakkautta ja ihan sitä itseään – rakkautta. Minä ainakin tunnen näitä kaikkia neljää edellä mainittua. Lisäksi vielä muuten vain on olemassa ihmisrakkautta. Minusta on väärin, että joku kokee jäävänsä rakkauden ulkopuolella, koska eihän se niin ole. Aina on joku, joka rakastaa. Vaikka maailma on joskus synkkä ja eteenpäin on raskasta jatkaa, pitää vain muistaa, että jossain kiven alla ja maailman nurkassa on joku ihminen, joka rakastaa sinua.
