“Perkele, multa puuttuu ainakin tonnin pohjakassasta!” kirosin ääneen. Otin puhelimen käteen ja soitin tukeen. Sieltä sanottiin, etteivät he voi tehdä mitään. Yhtäkkiä havahduin katsomaan kelloa. Se oli kymmentä vaille kymmenen. Minun olisi pitänyt sulkea jo 50 minuuttia sitten! Kiljahdin ja raivosin. Menin tiskille ja katsoin, kuinka asiakkaita lipui tasaiseen tahtiin sisäll. “Olen pahoillani, mutta suljen NYT! En voi tehdä mitään, sillä koneet eivät toimi!” Asiakkaat nyrpistivät nenäänsä ja lähtivät ovet paiskuen ulos.
Kauppa kuvaa valintojen tekemistä. Jos ostaminen ei onnistu, on mahdollista, että jotkut toiveet elämässä eivät ole toteutuneet. Miten tuo liittyy sitten minuun? Minähän olen se myyjä. Ehkä pelkään, etten voi antaa ihmisille heidän tarvitsemaansa. Tunnen syyllisyyttä, jos en voi auttaa. Asiakkaat edustavat väkijoukkoa, jolla on yhteinen tavoite. Minä jään tämän joukon ulkopuolelle. Tätä minä osaltaan pelkään. En halua jäädä ulkopuolelle kärsimään.
